sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sunnuntaihommia.

Asiat vähän niinkuin ratkaisivat taas itse itseään, eilen leikin delay-pedaalilla ja tänään meillä on Cut To Fitin seuraavalle levylle intro ja ensimmäinen biisikin tuli valittua aika luonnollisesti sitä kautta, kun sattui olemaan sama tempo ja sama rytmi. Alitajunta on siisti juttu. Vähän siitä pitäisi ehkä vielä raskaamman kuuloinen saada, ehkä sinne käy soittelemassa jotain kitaran kiertoja ja ulinoita vielä jossain välissä. Seuraavasta tulee kyllä hyvää kohellusta. Nyt tämä päivä lähti käyntiin taas Andreia Diasilla, ja siirryin sitten sulavasti Swansin Body To Body, Job To Jobiin, vaikka tuo Eetun viereisessä huoneessa tykittelemä Napalm Deathin From Enslavement To Obliteration kuulostaa aikas helvetin hyvälle pitkästä aikaa. Nyt tulee näköjään kuunneltua taas näitä. Tuntuu vahvasti siltä. Kaahaus ja Laahaus. Niissä on kaiken olemisen ja mielenrauhan ydin. Äärimmäisyyttä ja raskautta kummassakin ääripäässä, molemmat toimii aina. Välimallin ratkaisut tuppaavat tavallisesti olemaan välimallin ratkaisuja. Jos siis pyrkimyksenä on tavoitella jonkinlaista äärimmäisyyttä. Eikä senkään pidä olla itsetarkoituksellista, jos kilpailet äärimmäisyydessä, häviät aina, koska joku tekee jutut vielä rankemmin. Eihän mekään olla yhtään mitään vaikkapa Magrudergrindiin verrattuna, jotka tekee suunnilleen samoilla asetuksilla asiat vielä paremmin ja rankemmin. Eikä sillä ole mitään väliä, se on vain itseilmaisua ja oman tien kulkemista, et sinä muiden poluille pääse vaikka kuinka yrittäisit. Ja jos pääsisitkin, et viihtyisi siellä kuitenkaan.

Tänään olisi ohjelmassa ruoanlaittoa Vilin ja Eetun kanssa, sitten pitäisi jossain vaiheessa vissiin käydä vetämässä Nistikko-featit uusiksi, kun tuli vedettyä vähän vasemmalla käjellä ne viimeksi. Eilenkin yritin, mutta ei siitä tullut mitään. Vituttaa vaan tuo välimatka, ei sitä puolta tuntia  suuntaansa ihan huvikseen kävele parhaimmillaan viiden minuutin duunin takia. Jos sitä saisi kyydin jostain, niin saavat pojat laulunsa sitten. Mutta syömishommat pitää hoitaa alta ennen sitä, eilenkin kaikki kusi aika tasan siihen, että kylmiltään ja nälkäisenä koitin. Sitten kun olisi ollut treenit alla ja olisi irronnut helposti, nauhoitusvärkistä oli akku loppu. Eli kaikki menee aina vaikeimman kautta. Vitutukseen asti.

On jotenkin helvetin rauhaton ja keskittymishäriöinen olo taas. En osaa keskittyä mihinkään. Ehkä pitäisi vain pakottaa itsensä alas ja alkaa piirtää. Ei vain ole isoja papereita, jolloin sekin on lähinnä vitun ärsyttävää. Etenkin jos koittaa vääntää kahdesta pienemmästä yhtä isompaa, hermo menee äkkiä. Kaippa se on vain mentävä kaivelemaan, josko olisi joku isompi koulumoniste vaikka jäänyt sotkematta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti