sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Puhdas sielu, puhtaassa ruumiissa, puhtaassa kodissa.

Laitoin Miles Davisin soimaan ja aloin siivota ja puhdistaa tätä asuntoa jollain mielipuolisella ja neuroottisella raivolla. Minähän vuonna täällä on viimeksi mopattukaan? En tiedä, varmaan kolme-neljä vuotta sitten. Nytpä ei tarvitse sitäkään pariin vuoteen miettiä, senkun hinkkailee läikkyneitä juomia lattiasta niin se on sillä selvä. Olo parani siitä kuitenkin vain vähän, joten vielä tiskasinkin. Sekään ei auttanut. Tein pitkän trippailusoittolistan ja laitoin sen soimaan, kävelin ympäri kaupunkia ja haahuilin vaan jonkun tunnin verran pitkin poikin tuolla. Ei auttanut vieläkään. Laitoin äsken King Crimsonin soimaan vinyyliltä. Päästään Epitaphiin asti, ja alkaa tuntua jo melko vahvasti jossain tuolla sisuksissa. Tuon yhden biisin väristykset tuntuvat vain menevän niin täydellisesti yksiin omieni kanssa, etten voi muuta kuin istua hiljaa ja tuijottaa kattoa, joka näyttää itsessään kyllä mielenkiintoiselta ja "liikkuvalta" paikallaan olevaksi valkoiseksi katoksi. Silti se on yhden tekevää, en minä ajatuksiltani ja mielikuviltani ja muistoiltani sitä kattoa näe. En ihmettelisi, vaikka joskus selviäisi, että musiikin värähtely vaikuttaa ihmiseen jollain kvanttitasollakin, se tuntuisi vain todella loogiselta, ja selittäisi kai vähän sitä "kahdessa paikassa yhtäaikaa oloa", vaikkakaan muutokset eivät ole riittäviä siirtämään ketään fyysisesti mihinkään, niin tajunta kyllä hyppää jonnekin ihan muualle.

Omalta osaltaan ahdistusta varmasti lisää se, että lisäsin itseni feciesbookiin. Tein kuitenkin sen päätöksen, etten kerro niille paskiaisille mitään, enkä lisää ketään itse, enkä ole oikealla nimellänikään. Alkoi vituttaa jo ennen kuin sai sitä profiilia luotua, ja meinasin räjäyttää koko internetin. Ainoa oikea syy, miksi sinne liityin, oli noiden musiikkihommien hoitaminen. Olen vähän kyllästynyt siihen, etten Eetulta saa kuulla mistään mitään, ja sitten se aina välillä sanoo jotain "ai nii, yks turkkilaisbändi kysy kolme kuukautta sitte, että onnistuisko Suomen kiertue ens viikolle." Onhan se vähän vaikea järjestää mitään vitun kiertueita kenellekään, kun ei tiedä niistä yhtään mitään. Saa nyt nähdä kauanko jaksan tuota, ennen kuin häviän. Oma veikkaukseni on alle viikko. Koen kyllä kääntäneeni takkini ja puukottaneeni itseäni selkään, mutta fuck it, that's life. En noiden bändihommien lisäksi näe tuolle yhtään mitään tilausta elämässäni, mutta annetaan sille nyt mahdollisuus. Prove me wrong.

Kohta voisin ruokkia tuon kiehnäävän ja kurisevan kissani, sille ei vaan oikein meinaa kelvata mikään. Helvetin nirso. Eläimistä tuli mieleen, että viimeaikoina tähän taloon on muuttanut poikkeuksellista enemmän koirallisia ihmisiä. Nämä koirat nyt ovat sitten päättäneet, että on helvetin kiva kommunikoida kerrostalon läpi, ja haukkuvat toisilleen vähän satunnaisin kellonajoin. Sitä on tietysti todella hauska kuunnella. Loppuisi tämä vitun sunnuntai jo kohta... Varmasti tulee jotkut helvetin sammakkoeläimet taas ensi yönä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti