lauantai 16. helmikuuta 2013

Nick Cave & The Bad Seeds - Push The Sky Away

Juuri eilen kuunnellessani Abattoir Bluesia pitkästä aikaa ajattelin itsekseni, että olisipa helvetin hienoa, kun Nick Cave tekisi levyn, jolla olisi enemmän Cannibal's Hymnejä ja Abattoir Blueseja, ja sitten niitä Get Ready For Loveja vähän mausteena. Menin levykauppaan hakemaan Mustan Ristin kasetteja, joita sainkin mukaani toistaiseksi vain yhden kappaleen (varattu), ja pläräilin siinä odotellessani levyjä, ja näin että Nick Cavelta on tullut uusi levy. Olin kyllä kuullut ja katsellut hienon videon sinkusta We No Who U R, mutta en tiennyt että levy oli tulossa ulos ihan näin nopealla aikataululla. En vain ole seurannut muuta maailmaa taas ihan hetkeen niin huolellisesti, kuin ehkä olisi pitänyt. Harmittelin, kun ei ollut rahaa. Tänään koin sitten välittömiä ilon tunteita, kun löysin lompakostani Levykauppa Xn leimakortin, joka olikin täynnä! Mistä lie asti ollut siellä, mutta en vain ole huomannut sitä aiemmin. Juoksin heti levykauppaan hakemaan levyn himaan, niitä olikin siellä vissiin tuo yksi kappale tällä hetkellä.

Ja kyllähän tämä hymyilyttää. Kaikki on jotenkin juuri niinkuin pitää, Nick Cave vinkuu keski-iän kiimassaan naisten perään ja soittelee Rhodesia ja pianoa juuri niinkuin pitää, soittajat häröilevät ja leijailevat jossain siellä ympärillä juuri niinkuin pitää. Suunnilleen koko levy täynnä sellaista aamuöiden pihalla jumitusta, että taitaa ensi yö mennä melko pitkälle taas väkivaltaisen Lahden kaduilla harhaillessa. Tässä ei ole oikeastaan mitään muuta huonoa puolta, kuin se, että se saa toivomaan että minullakin olisi niin paljon kavereita, että voisin mennä sekoilemaan ja rakentelemaan noista biiseistä jotain isompien bändien sovituksia. Alkaisi olla tuota materiaalia ihan riittävästi parinkin (kymmenen) levyn tarpeisiin. Helvetin hyvän levyn tunnistaa meikästä ennen kaikkea siitä, että niiden kanssa on mukava soitella jotain yhdentekevää. Siten olen oppinut soittamaankin, ja mielestäni se on jotenkin keskeistä improvisaation ja muun opettelussa, että soittelee levyjen kanssa. Ei niiden mukana, että soittelisi vain samoja juttuja, kuin bändi soittaa, vaan että tykittelee jotain hillittömiä soolojameja tai pieniä täyttölooppeja tai muuta omaa sinne sekaan. Silti tulee välttää sitä ylianalysointia, että "ahhah, soitinpä väärän äänen, tämänhän täytyy selkeästi siis mennä Gstä". En ajattele mitään tuollaista, ne eivät ole minua kiinnostavia asioita muutenkaan.

Olisi kyllä taas kova hinku päästä soittelemaan ihmisten kanssa jotain soittimiakin, eikä tämä levy ainakaan helpota sen homman kanssa. Laulaminen on toki ihan mukavaa ja siistiä, mutta kyllä sitä välistä tahtoisi soitella kitaraakin. Tuntuu että saa seistä tumput suorana kun muut bilettää vieressä. Mutta ehkä joskus joku kässää, että meikä on paskan laulajan lisäks myös paljon muuta paskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti