keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Life is mice! anaaaanaananas.

Mikähän helvetti siinäkin on, ettei kirjastossa osaa käydä palauttamassa kirjoja niin, että niitä olisi lähtiessä vähemmän, kuin tullessa? Kai se on jotain perussavolaista etikettiä, että kun nyt kerta tullaan käymään, niin ei sitten lähdetä ihan samalla oven avauksella ulos. Sain palautettua luetut Huxleyt ja japskit, ja tilalle tuli Burroughsin Alaston Lounas, ja Emanuele Severinon Kärsimys Kohtalo Kapitalismi.  Ensimmäisen otin siksi, että olen vältellyt sitä vuosia, ja kun katselin miten Dan koitti taistella sen kanssa Walesissa, päätin yrittää itsekin nyt vihdoin ja viimein. Mietin myös vihdoin ottavani sen Veijo Meren Manillaköyden, mutta en vielä uskaltanut, kun on kuitenkin jo taas vähän turhan monta kirjaa jonossa tässä. Koulua varten pitäisi lukea Erämaan Armoille, jonka katsoin joskus viime kesänä Roopen kanssa leffana, ja tehdä siitä jotain spägää, nyt aloitin taas yhden Hermann Hessen. Pelottaa, että ne loppuvat joskus. Siis että tulee vastaan se viimeinen lukematon Hesse, ja sitten on alettava keksiä jotain muuta. Onneksi tuossa on kyllä vielä Huxleytakin ihan kiitettävästi lukematta. Severino taas on se jätkä, jota aloin lukea silloin, kun tein biisejä Grind/11 -levylle, ja taisin päästä ensimmäisen luennon ensimmäiseen aiheeseen, jossa sanottiin, että "miksi emme satuttaisi jumalaa, joka antaa satuttaa itseään?" Lukeminen jäin siihen, ja tein saman tien kaikki puuttuvat sanat levylle. Ehkä tällä kertaa pääsee vaikka puoleen väliin asti. Tai sitten luin tuon kokonaan, enkä vain muista. Nyt oikeasti alkaa ensimmäistä kertaa elämässään olla siinä vaiheessa, ettei välttämättä muista mitä kaikkea on lukenut. Sitten, jos sisältöä aletaan käydä läpi, se muistuu kyllä mieleen, mutta kirjojen nimet saattavat hävitä, koska niiden kannet ovat pääasiassa niin helvetin yksipuolisia. Jos kirjojen kansitaiteeseen panostettaisiin yhtä paljon, kuin vaikkapa levyjen, se voisi tehdä niistä hintansa väärtejä. Nykyisellään ne maksavat aivan liikaa.

Tämä päivä on ollut yhtä jatkuvaa sekoilua ja häröilyä, tai siis en minä oikeastaan ole tehnyt muuta, kuin piirrellyt ja lukenut ja kuunnellut musiikkia, mutta pään sisällä häröily ja sinkoilu on ollut sellaista luokkaa, että siitä on kovin vaikea tehdä mitään järjellistä koostetta. Minua kiinnostaisi oikeasti päästä kuvauttamaan aivot, kun nyt on alkanut enemmän ja enemmän olla sellaista, että vaikka ei ole migreeniä, niin näkötinnitusta (kuvien kiinni palamista) on ollut melko paljon, ja muutenkin olo on eteenkin koneelle istuessa ja kirjoittaessa melko "irrallinen". Olen monesti kuvaillut sitä tunnetta, että pyörisin vertikaalisti ympäri, tuntisin vähitellen kääntyväni pääalaspäin ja yhtäkkiä aloittavan tämän liikkeen alusta. Eniten kiinnostaisi tietää se, mikä nämä hämmentävät tuntemukset todellisuudessa, aivokemian ja biologian tasolla aiheuttaa, vai onko kyseessä vain se, että kun riittävän monta vuotta "meditoin" saadakseni suunnilleen tämän kaltaisen olotilan, olen "rikkonut" jotain olennaista tuolta pään sisältä. Yksi vaihtoehto on myös orastava skitsofrenia, mutta sitä en usko todennäköiseksi oikein mitenkään päin, koska kaikki nämä "oireet" ovat vain ja ainoastaan fyysisiä, hallusinaatioita ja tuntemuksia, eikä henkisiä. Musiikki vahvistaa vaikutuksia ja tuntemuksia huomattavan paljon, mikä viittaisi niiden kuitenkin ehkä olevan "mielikuvitusta", tai sitten jotain dopamiinitasojen tilapäistä nousua, johon keho ei oikein osaa reagoida fiksusti. En edes tiedä, onko sen äkillinen nousu mahdollinen, ja vaikuttaisiko se noin, mutta ainakin skitsofreniassa se muistaakseni oli hallusinaatioiden pääasiallinen aiheuttaja. Yksi kaveri heitti villinä korttina, että aivoni saattavat tuottaa liikaa DMTtä, ja se sitten aiheuttaisi tällaista. Olisihan se kiva päästä ihan vain luontaisesta uteliaisuudesta istumaan kaikenmaailman aivokuvauksiin, jos siitä vaikka saisi selvyyttä migreeniinkin.

Nyt voisin rauhoittua teellä ja ruisleivällä. Mietin, että voisin ehkä kokeilla ihan ruisleivänkin leipomista jossain vaiheessa, kun olen näköjään tuossakin puolessa niin helvetin hyvä. Siihen hommaan vaan liittyy kaikkea sellaista voodoota, että pitäisi perehtyä siihen kunnolla. Kassellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti