lauantai 16. helmikuuta 2013

Laitoin kaksi biisiä mikseriin.

Saattaa olla, että näiden ympärille ehkä kasvaa joku kokonaisuus, kun nyt ovat näköjään molemmat tuollaisia melodiallisempia ja tolkullisempia, englannin kielisiä akustisia biisejä. Saa nyt nähdä. Toisen näistä tein tänään, ja toisen Cardiffissa.

I Care

Tämän duunailin tässä tämän illan poppisinnossani, ja oikeastaan siitä on kiittäminen Juicea ja Coitus Intiä, jonka Lähde Takaisin oli nauhoitettu sille papan antamalle kasetille isopapan laulujen jälkeen, ja on oikeastaan soinut päässä siitä asti, kun kuuntelin sen kasetin uudestaan. Vaikka laulankin tuollaisessa "jytärokkibändissä", ja olen soittanut Pilvee rummuilla Torniossa vanhan blues-äijän kanssa, on Juice itsessään pysynyt perusbiisejä lukuunottamatta melko tuntemattomana. Toisaalta onhan niitä perusbiisejäkin varmaan muutaman kymmenen verran. Mutta tuossakin nimenomaisessa biisissä käsittääkseni Mikko Alatalo on aika kova jätkä. Nimittäin laulamaan. Puhuin aiemmin niistä pienistä kumarteluista, tämän biisin säkeistöjen hassuttelustemmat menee mikko alatalolle. Ja päin vittua soitettu huuliharppu Dolvingin Kings-biisille. Ja laulumelodia Mike Pattonille, tai oikeammin The Commodoresille. Teen tämän nyt mahdollisimman läpinäkyväksi osoittaakseni, mitä tarkoitin. Muutenkin soitto on tässä vähän mitä sattuu, mutta siihen on kai meikän musiikin "ykkösellä purkkiin" hommissa jo totuttu, jos on. Pointtina on kuitenkin aina biisi, ja jos sen soitto häiritsee, saa sen biisin opetella ja nauhoittaa itsekin. En minä mitään vitun tekijänoikeusmaksuja näistä kyttää.

It's a Shame

Tämän väsäilin siis Cardiffissa ollessani yhden viikonlopun yksin himassa, se on vähän enemmän noiden kitarahommien vetämä biisi. Se johtuu luultavasti siitä, että Danin kanssa tuli kuunneltua jazzia ihan helvetisti, ja kaikki jutut meinas soittaessa mennä sellaisille hämähäkkisolmuille, etten itsekään tiennyt osaavani soittaa sellaista. Siellä oikeastaan oppi omasta soitostaan ja muusta tosi paljon. Tämä biisi on enemmän jotain sellaista akkarigrungea ehkä. Tai siis sitä mitä meikä päässään jotenkin ajattelee akustiseksi grungeksi. Tosin tässä on ihan liikaa silppua sellaiseksi biisiksi. Siinäpä se nyt kuitenkin on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti