sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kuinka saisin kissan rumpuun?

Meiltä on kahvi loppu, joten jouduin käymään yhden kupillisen verran kärsimässä Public Corneria ja raskaita humalaisia ihmisiä, kylläpä äkkiä taas muisti miten kivaa on soitella kitaraa yksin kotona. Ei kaipaa ketään muita ihmisiä, kun saa itsekseen vääntää jotain tajunnanvirtaista dadaa omassa luolassaan. Toisina iltoina humalaiset ovat tietysti hauskinta mahdollista seuraa, mutta hyvin, hyvin usein vain todella vitun ärsyttäviä. Nyt tulin takaisin ja laitoin Andreia Diasin soimaan. Tätäkin on tullut Youtubesta kateltua aika paljon, eikä vähiten siksi, että se on melko nätti, mutta enemmän kyllä siksi että nuo muutamat livepätkät tuolta jostain brasilialaisesta TV-ohjelmasta on aivan helvetin tiukkoja, ja sen bändi on todella kova. Hah, kun jaksoin etsiä, löysin nämä myös bandcampista, nyt on kova meno. Loppuviikot kuuntelenkin sitten näitä. Vielä kun olisi kännykkä, joka osaa soittaa bandcampia.

Muuten tämä päivä on ollut helvetin tuottelias. Cut To Fitillä on nyt 11 biisiä seuraavaa levyä varten, siitä tulee aivan saatanan kovaa kamaa. Uskon, että se voi olla helvetin paljon vaikeampi kuunnella, mutta sitä on aivan vitun hauska soittaa, joten luultavasti siitä ei tykätä yhtä paljon, kuin Havocista, vaikka se on palkitsevampi. Luultavasti nuo biisit tulee toimimaan vitusti paremmin livenä. Naureskeltiin, kun Famine Year mainosti seiskaansa, että siinä on vähemmän lapsellista grindiä ja enemmän Dropdeadia, ja tässä on muutkin nyt puhuneet uusista levyistään vähemmän grindinä, niin meillä sen sijaan on ENEMMÄN LAPSELLISTA GRINDIÄ ja vähemmän kaikkea muuta paskaa. Biisit on melko mutkalla, mutta ne on silti vitun yksinkertaisia ja helppoja juttuja. Löytyy jazzia ja sambaa ja D-beattia. Vähemmän yllättäen tuon sambabiisin väänsi meikä, kun Vili soitteli jotain vammaisesti hyppivää D-beattia, Eetu oli röökillä ja kitara oli meikällä, tein biisin siinä vaan riffi kerrallaan (niitä on kaksi, ihan kuin vaikka Escravizadorissa, Edustuksellisessa Byrokratiassa sentään oli kolme!) ja hakattiin se ihan fiiliksissä. Eetukin innostui heti, ja saatiin biisin kasailusessiot käyntiin aika äkäisesti. Sitten tehtiin muutamat Vilin biisit lisää, nekin on ihan vitun siistejä. Niissä suurin ongelma on aina se, ettei Eetu osaa ihan hetkeen soittaa niitä, ennen kuin on jauhettu enemmän. Otettiin raiturilla kaikki uudet nopeasti nauhalle, se näytti 17 minuuttia, mutta siinä oli paljon sekoilua ja kaksi biisiä pariinkin kertaan, veikkaan että nyt on joku 12-13 minuuttia kamaa valmiina. Vielä kuusikin biisiä jos vääntäisi, alku ja loppupää on oikeastaan tekemättä vielä. Tulee kyllä vitun keskittymishäiriöinen levy! Olen ihan helvetin innoissani tästä, ainoa vaan, että kohta pitää alkaa vääntää taas kansia ja niiden osalta on takki vähän tyhjä.

Alkuillasta sitten katselin, kuinka kemisti ja äänimies koittivat huijata pikkukissaa rumpuun. Tämä oli n. tunnin aktiivinen operaatio, jonka kissa lopulta sinnikkyydellä ja välinpitämättömyydellään voitti. Vaikka koitettiin laaseria ja hassuja ääniä, kissa ei kiinnostunut rummusta riittävästi koittaakseen työntyä sen kapean torven läpi sisälle itse rumpuun. Naurettiin, että kun se lopulta parin tunnin jälkeen oikeasti meneekin sinne rumpuun, saadaan soitella eläinlääkärille, että ota se pois sieltä. Mutta eipä tarvinnut kuitenkaan. Nyt mietin, että voisin alkaa väsäillä delay-pedaalin kanssa jotain väkivaltaisen kuuloista särölooppia, jos vaikka saisi ehkä jotain käyttökelpoista siitä aikaiseksi.. Katsellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti