perjantai 15. helmikuuta 2013

Hesse ties, miten nää hommat menee:

"Koulumestari näkee luokassaan mieluummin kymmenen selvää aasia kuin yhden neron ja tarkoin katsottuna hän on tietysti oikeassa, sillä eihän hänen tehtävänään ole kouluttaa oppilaitaan kummallisuuksiksi vaan hyviksi latinan ja laskennon taitajiksi ja kunnon kansalaisiksi. Kumpi kuitenkin joutuu kärsimään enemmän toisen taholta, opettaja vai nero, kumpi on enemmän tyranni ja sortaja ja tärvelee ja polkee jalkoihinsa osia toisen sielusta ja elämästä, sitä on mahdotonta tutkia katkeroitumatta ja ajattelematta omaa nuoruuttaan vihan ja häpeän vallassa. Se ei olekaan meidän asiamme ja voimme lohduttautua sillä, että aitojen nerojen haavat miltei aina arpeutuvat hyvin ja heistä tulee ihmisiä, jotka koulusta huolimatta luovat hyvät teoksensa ja joita myöhemmin, heidän kuoltuaan ja saatuaan kulmilleen etäisyyden sädekehän, toiset opettajien sukupolvet ylistävät oppilailleen suurmiehinä ja ylevinä esimerkkeinä. Niin kamppailevat koulussa toisensa jälkeen keskenään laki ja henki, ja yhä uudelleen näemme valtion ja koululaitoksen ankarasti ponnistelevan iskeäkseen hengiltä ja temmatakseen juuriltaan ne muutamat arvokkaat ja syvälliset henget, jotka vuosittain astuvat opin tielle. Ja yhä uudelleen kansamme henkisiä aarteita kartuttavat ennen kaikkea ne, joita koulumestarit vihaavat, joita usein rangaistaan, jotka karkaavat tai erotetaan. Jotkut - ja kuka tietää kuinka monet - kituvat äänettömässä uhmassaan ja sortuvat."

-Hermann Hesse, Muuan Nuoruus-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti