tiistai 5. helmikuuta 2013

Here is something you can't understand...

Meikä on nyt sitten virallisesti level kakkosen nekromanseri ja paladiini, elikkäs Ensiapu 2-kortti on lapasessa. Sillä tavalla nuo on meikästä aika mielenkiintoisiakin asioita, kun niissä opitaan aina niitä käytännön taitoja, jotka niin monelta on ihan hukassa, mutta siinä vaiheessa kun jossain lopputehtävässä naureskellaan jotain pulpeteista kasattua Opelia ja yritetään ottaa ylinäyttelevät ryhmätoverit ja niiden muovivammat vakavasti, herää ajatus siitä, että tositilanteessa toimiminen on jopa helpompaa. Tuollaisista muoviläpysköistä kaulassa ja kädessä kun et näe, ovatko ne vaikka paljon vuotavia haavoja ja minkälaista operointia niissä oikein tarvitaan. Näissä hommissa meikällä on kyllä sen verran historiaa, että olen muutamat runsaasti vuotavat haavat keskellä yötä herätessäni puhdistanut ja sitonut, ja kaikki potilaat ovat vielä hengissäkin tänä päivänä. Yksin toimiminen on näissäkin tilanteissa helpompaa, tuollaisessa porukkakokeessa on se, että tahdon antaa kaikille tilaa, jolloin tavallaan rupean yleishöyläksi, joka tekee asiat sitä mukaa, kun joku ihmettelee, että "pitäiskö jonkun..", ilman että edes katson varsinaisesti itse, mikä on ko. olevan ihmisen tila. Luotan vaan siihen, että kaveri on tehnyt nyt tällaisen tilanneanalyysin, ja minä toimin vipuvartena ja apukätenä siinä vaiheessa, kun asia pitää saada tehtyä. Todellisuudessa jos joku vaikka arvioi jonkun niskavamman väärin, ja lähtee kaoottisessa tilanteessa äkkiä riuhtomaan jotain ulos autosta, saattaa seurauksena olla kuolemantuottamus. Yksin toimiessa osaa aina suhtautua kaikkea rauhallisemmin, koska näkee kaiken olevan omissa lapasissa. Silloin ei mietitä, vaan tehdään.

Tänään tässä löyhästi aikataulutetussa ohjelmassani on Areena ja pari dokkaria, ja sitten jatkan kansien piirtelyä. Olen niistäkin taas melko fiiliksissä, tulee trippistä kamaa. Naureskeltiin eilen, että tällä levyllä on enemmän koukkuja, kuin yhden kaverin paskassa tripissä, se oli kuulema nähnyt vitusti lihakoukkuja ja oli ollut Hellraiser-meno päällä. Illasta kuuntelin myös taas Neurosista, joka tuntui antavan näille piirtelyhommille taas vähän uuden suunnan. Se on sellaista vähän kerrallaan tapahtuvaa tajunnan laajentamista, täysin vahinkojen ja sattumien kautta uusille urille eksymistä. Vili katseli sitä meikän pikkutarkkaa tuhertamista ja alkoi manata, että "ryssi! ryssi! ryssi!", nauroin että enpä mä ole mitään muuta tehnytkään, koko tuon homman ydin on nimenomaan ryssiä vahingosta toiseen ja päätyä lopulta siihen valmiiseen kuvaan. Nyt on sellainen olo, että voisi piirrellä noita kuvia kyllä ihan reilusti, ja ihan vaan valita sitten biisien mukaan sopivimmat, koska oli vähän puhe, että tämän levyn jälkeen tehtäisiin ihan vaan huvin vuoksi ja nettiin jakoon joku Fire Worksin tapainen kokeellisempi homma, jossa sitten käytettäisiin ambientti ja looppihommia vähän enemmänkin ehkä. Nyt on taas niin helvetin luova ja hyperaktiivinen ilmapiiri, että saapa nähdä, mitä kaikkea keretään vielä tänä vuonna saada ulos. Tämänkään takia me ei tahdota millekään lafkalle. Mikään lafka ei antaisi bändin tehdä vaikka kolmea levyä vuodessa enää tänä päivänä. Tai tietysti, jos se on joku Green Day-henkinen rahastushomma, niin sitten. Mutta kukaan ei täysimittaisesti panostaisi kahden tai kolmen levyn tekemiseen. Se olisi vain ja ainoastaan luovuutta kuristavaa touhua, ja sellaisesta olen ympärilläni nähnyt liiankin monta varoittavaa esimerkkiä. Tee Se Itse, Tai Se Jää Tekemättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti