torstai 21. helmikuuta 2013

Hengissä ja vapaalla jalalla.

SUPOn anarkistiväijytys paljastuikin ihan tavalliseksi Euroopan komission järjestämäksi tutkimukseksi, johon meikäläinen oli päätynyt satunnaisotannan kautta. Paikkana oli Public Corner, nurkkapöytä, ja vastaukseni olivat melko yksipuolisia, kun taloudellinen tilanne ja rahattomuus teki kaikesta toimimisesta ja elämästä mahdotonta. Mutta menihän tuo tuossa yhdessätoista minuutissa, kun puolesta tunnista oli puhe. Sanoi, että virkistävää vaihtelua pitempiiin, mietin päässäni, että grindcore on tehnyt tehtävänsä, kun puolen tunnin sanottavat saa mahtumaan 11 minuuttiin, ka-baum!

Nyt sitten tulin himaan juomaan liikaa kahvia ja miettimään, että kukahan tahtoisi duunailla musiikkia tänään, vai meneekö ns. runkkailuksi, eli siis yksin soittamiseksi tämäkin ilta. Ajattelin tuossa toissailtana kuunnellessani Eddie Vedderiä, että en nyt kliseisesti ala opetella ensimmäistä kuulemaani Eddie Vedder biisiä, mutta kun se sattui olemaan Society ja sisältämään suunnilleen meikän elämän mittaisen statementin, niin niinpä sitä vain alkoi sitten hinkkailla sointuja ja opettelemaan sitä biisiä. Aivan saatanan kova biisi, vaikka nuo jotkut jutut tuntuu jotenkin tosi vaikeilta iskostaa päähän. Vielä vuosi sitten tämän soittaminen ei olisi onnistunut mitenkään, kun soinnut pyörii koko ajan käsissä, siksi on hienoa huomata, että taas on paljon opittu, ja vielä enemmän opittavaa. Minä en tykkää olla perillä. Minä tykkään olla matkalla. Siksi soittohommat on parasta ja ainoaa mahdollista "sovinnaista" elämää minulle: Ensin pitää päästä keikalle, siellä pitää soittaa keikka, ja sitten pitää tulla kotiin. Perillä ei olla, ennen kuin aamu viiden ja kuuden välillä ryömitään suihkusta sänkyyn nukkumaan. Parhaimmillaan ollaan matkalla vielä seuraavana päivänä, ja yöt nukutaan missä sattuu. Minulle ei ole mikään ongelma nukkua lattialla ilman patjaa, olen jo aikaa sitten oppinut tekemään kahdesta hupparista itselleni makuupussin, ja olen myös oppinut miksi tällainen makuupussi on niin oleellinen osa  lattialla nukkumista, kun tammikuussa autotallin lattialla nukkuessani huomasin, miten paljon lämpöä karkaa ihan vain takin ja lattian välisestä raosta.

Kissat tuntuu mähisevän keskenään ihan joka välissä tänään. Hämmentäviä ötököitä. Monesti havahtuu vaan miettimään, että helevettiäkö nuo ötökät täällä tekee, ne ei kuitenkaan näytä kärsivän ja vihaavan meitä ihan kympillä, että kaipa niillä on ihan hyvä olla. Silti hämmentää se, että periaatteessa ne on täysin meistä erillisiä olentoja, joilla on ihan omat neuroosit ja mielen liikkeet. Ja uskokaa mua, vaikka eläimillä ei olis tietoista tajuntaa, niin niillä todellakin on ehdollistettuja neurooseja. Tuplanapautus tai taputus tuo pikku kissan aina syliin, koska se on tottunut laaserosoittimen napin painallukseen. Olen myös koittanut opettaa sitä tulemaan syliin aina kun soittaa polviin D-beatia, mutta se ei vielä ole ihan tarttunut. Mölli taas juoksee keittiöön aina edellä ruoan toivossa, vaikka on nyt välistä oppinut, että jos mä olen menossa tiskaamaan kahvikuppia, niin se ei sillä reissulla ainakaan saa ruokaa. Nämä on kyllä asettuneet ja rauhoittuneet aivan helvetisti, ne ei juokse aina piiloon kun tulee vieraita ihmisiä ja on oppineet ottamaan todella paljon rennommin kaiken. Hämmentäviä ötököitä.

2 kommenttia:

  1. societyyyy you're a crazy breed, i hope you're not angry if i disagree! tuosta biisitä tulee niin mieleen eräs kesä, oliskohan ollut 2009 kun soutelimme vanajavedellä ja veneessä soi kokoajan tuo soundtracki... ahh good times.

    VastaaPoista
  2. sie oot luultavasti niitä harvoja ihmisiä, joka osais kertoo miulle, mitä D - beat tarkottaa¿

    VastaaPoista