maanantai 4. helmikuuta 2013

Cut To Fit-mietteitä

Eilen istuttiin Vilin kanssa pitkän aikaa, ja kuunneltiin noita uusia demotettuja biisejä läpi. Nauhoitettiin yhden mikin räkädemot treeneissä 9 biisistä, tai oikeastaan nauhotettiin kyllä ne kaksi viimeisintäkin, mutta mikki vaan ei ollut kiinni kun en ollut riittävän skarppina. Nuo on sellaista kamaa, ettei niiden kuuntelua vaan voi lopettaa! Hillitön "mystinen groove" päällä koko paskan ajan, se kuulostaa siltä kuin miljoona spurgua repis delirium-päissään karhuja palasiks paljain käsin! Noita ei pidättele mikään! Loput on sitten enää biisijärjestyksestä, kansista ja äänimaailmasta kiinni. Samplet, loopit, kaikki sellainen pieni välisilppu on mietittävä suhteellisen tarkkaan. Suhteellisen siis siinä mielessä, että ei vaan visko kaikkea kolinaa joka väliin. Ei siinä mielessä, että hinkkaisi ja miksaisi koko paskaa puoli vuotta, koska se harvemmin tekee mistään parempaa. Kansihommien kanssa on vaan vähän käjet auki, ei ole vielä sellaista suoraa hajua siitä, mitä noille voisi tehdä, mutta eiköhän se sieltä jonkun viikonlopun aikana taas tule. Tai viikolla, sitten piirtelen yöt ja menen väsyksissä kouluun.

Mitä noita nyt miettii sanojen kannalta, niin yksi oma kokonaisuus siinä on selkeästi Orwellin 1984stä tehty kolmikko War Is Peace, Freedom Is Slavery ja Ignorance Is Strength. Aluksi ajattelin, että nämä olisivat olleet levyllä putkeen, mutta ei ne ehkä kuitenkaan pelitä niin täydellisesti siinä järjestyksessä. Sitten on pari kolmatta maailmaa käsittelevää biisiä, Third World Poison ja Cut Throat Competition. Suomenkielisiä biisejä on toistaiseksi vain kaksi, koska suurin osa näistä on kirjoitettu Walesissa ollessa, ja siellä tuli luonnollisesti kirjoitettua enemmän englanniksi. Toki Suomessa suomi toimii suomalaisille aina paremmin, mutta englanti on lyhyiden ja yksitavuisten sanojensa kanssa meikästä huomattavan paljon helpompi kieli sovittaa, suomen kanssa menee usein sellaiseksi tavujen laskemiseksi, jos ei kaikki tule vaan suoraan ulos, siksi kirjoitankin suomeksi vain ne biisit, jotka tulevat suoraan jostain omasta vitutuksesta. Uudella levyllä niitä on tällä hetkellä kaksi, Herätys ja Konttorirotta.

Siitä tietää, että ollaan tekemässä oikeanlaista ja vahvaa kamaa, kun jokainen löytää siitä ihan eri hommia. Sama oli Grind/11ä tehdessä, meikästä siinä oli tiettyä Brutal Truth-fiilistä, Eetulle Phobiaa ja Vilille ja Mirolle jotain muuta. Nyt taas on ollut sitä, että keikkojen jälkeen ihmiset tulevat fiilistelemään aina eri hommia, joku näkee siinä jazzia ja joku toinen black metallia, vaikka tietoisesti ei olla laitettu minnekään kumpaakaan. Itselle se on kuitenkin aina ihan sama, ei se minua satu jos joku kuulee sieltä jotain omiaan, koska sehän siinä nimenomaan on tärkeintä. Jokainen kuuntelee samaa paskaa oman kokemuksensa pilaamien korviensa läpi, ja täyttää yhtälöä omilla arvoillaan, vastaus on silti kuitenkin aina se, jonka kaava näyttää. Meikästä tämä on nyt vaan ihan parasta, mitä elämällään voi tehdä. Menenpä syömään jogurttia ja fiilistelemään Nappiksen FETOa aamupalaksi. FETO-juustoa. Höhöh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti