torstai 31. tammikuuta 2013

Hyvä keikka oli!

Tämä ilta oli kaikin puolin mukava. Ohtonen ja Marie tulivat käymään nopeasti ennen lähtöä Ranskaan ja siitä Kiinaan, lupasin käydä pällistelemässä jossain vaiheessa vuotta, jos rahat muka riittää kiinalaiseen viisumiinkaan. Sitten saatiin auto, haettiin romut ja ajeltiin hitaasti Tampereelle. Lunta tuli vaakatasossa, ja tuntuu, että aina kun mun pitää ajaa autoa, on äärimmäisen paska keli. Niin nytkin. Päästiin ajallaan kuitenkin paikalle, käteltiin Lurkit läpi ja mentiinkin suoraan syömään. Soittohommien hyviä puolia on se, että välillä ne pitävät hengissä ja tarjoavat elannon. Tänään oli tarjolla possufileitä, kermaperunoita ja salaattia, oli keikkaruoaksi aika luksus meno. Yleensä se on jotain hippipataa ja nachoja, ihan vitun hyvin menee alas sekin. Kaikki ruoka on aina hyvää. Paitsi kerran Mikkelissä oli vain vierekkäin kaksi samanlaista kymmenen litran pönttöä. Toisessa oli kiljua ja toisessa hernekeittoa. Ainoa ero oli se, että toisessa pöntössä killui pari hernettä pinnalla, siinä piti olla tarkkana miettiessä että tahtooko syödä. En tainnut syödä sillä reissulla.

Oma keikka meni hyvin, oli aivan saatanan kivaa ja biisitkin kulki ihan kivasti. Soitettiin myös kolme uutta biisiä, laitan huomenna varmaan videota youtubeen. Ei ihan koko keikka, mutta melkein kuitenkin. Sen jälkeen en taas pitkään aikaan osannut tai pystynyt mihinkään muuhun, kuin makaamaan paikallani ja haravoimaan kaiken mahdollisen hapen ilmasta verenkiertooni. Lurk oli meistä kaikista aivan helvetin hyvä. Siinä oli keskiverto Suomi-doomia enemmän Entombedia ja julmuutta, vähemmän sellaista yhden tekevää nynnyilyä. Pari kertaa siinä pääsi ihan trippailemaankin, kun jäi vain jumittamaan ääniä. Pitääpä hoitaa niille Torveen keikka, mielellään soittelee uudestaankin noiden kanssa. Käykää katsomassa, jos mahdollisuus tulee.

Meidän piti sitten vähitellen lähteä ajelemaan himaan päin, heitettiin ensin SFD-Roope himaansa ja sitten lähdettiin eeppiselle matkalle kohti kotia. Kotiinpaluu-retkissä on meikästä ihan oma fiiliksensä. Se on sellainen lämmin ja hyvä voiton tunne, kun kaikki on taas mennyt nappiin, ja kohta pääsee kotiin nukkumaan. Siltikään, en ole kai koskaan ajanut noin väsyneenä. Tajusin, etten ole juonut kahvia muuten, kuin sen yhden kupin aamulla, ja nyt olisi ollut todellakin tarvetta sille. Meinasi ajatus karata touhusta koko ajan, pidettiin röökitauko, joka helpotti paljon, mutta siltikin ymmärrän, ettei tuo ollut kauhean turvallista ajoa. Mutta ollaanpa ehjinä, kotona, valmiina ryömimään suihkun kautta nukkumaan. Korvat soi ihan saatanan kovalla, saa nähdä kauan menee ennen kuin tottuu siihen niin paljon, että nukahtaa. Mutta tämä ilta oli kaikin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti