torstai 24. tammikuuta 2013

Hmmm.

Treeneihin kävellessä tuli pelattua taa Suomalaista Rulettia, eli siis kävelet ihmisiä vastaan, tuijottaen niitä kunnes ne katsovat sinua silmiin. Se kumpi kääntää katseensa ekana vaivaantuneena pois on kuollut. Yllättävän usein siinä häviää itse, ihan vaistomaisesti kääntää katseensa muualle, kun huomaa jonkun huomanneen sinun tuijottelevan häntä.  Siitä saa jokainen vapaasti ottaa itselleen huvitusta kylmille talvikävelyille. Tajusin myös, etten tänä talvena ole vielä käynyt kertaakaan yöllä käveleksimässä ja kuuntelemassa levyjä, joka on helvetin suuri virhe. Pitääpä katsella jokin sellainen yö, kun sataa enempi lunta, jos niitä nyt vielä tulee, ja käydä iltalenkillä jonkun lätyn verran. Pitää kaivaa jostain vinyylillä kyllä tuo Edwin Starrin War, on se sen verran vitun kova biisi, olen kuunnellut sen nyt tässä ihan järjettömän monta kertaa. Se on bilebiisien kuningas. Nyt laitoin sitten taas Dr. Johnin ja tämän jälkeen voisi pyöritellä vähän Tom Waitsin Foreign Affairsia tai Blue Valentinesia. Maailma on ihan siisti paikka taas. Tuntuu, että kaikki alkaa hiljalleen asettua jotenkin päin hyvin, keskiviikkona on Cut To Fitin keikka Tampereen Varjobaarissa, tehtiin taas yksi biisi valmiiksi ja niitä alkaa taas ropista ihan hyvää vauhtia.

Vituttaa aina vähemmän, kun saa tehdä Cut To Fitiä enemmän, vaikka se viekin huomattavan paljon voimiakin, kun jatkuvasti meuhkaa ja remuaa. Mutta on se aina aivan täysin sen arvoista. Näiden ihmisten kanssa minä tahdon tehdä musiikkia koko elämäni, aivan sama mitä musiikkia, Eetun ja Vilin kanssa kaikki toimii. Mitä enemmän kaikki meistä soittelevat muiden kanssa, sitä tärkeämmäksi Cut To Fitkin muodostuu. Jokainen on ehkä tahollaan saanut aikojen saatossa huomata sen, että bändissä voi olla melko monella tapaa, ja tämä meidän touhu on jotain helvetin harvinaista. Mustan Ristin kohdalla homma taas on pitkästä aikaa mukavaa, haastavaa ja rentoa. Oma visio se on ainut asia, mikä sitä on jarruttanut pään sisällä missään välissä. Sitten kun tajusi olevansa se oma pahin vihollisensa, niin osasi ehkä antaa itselleen vähän liekaa sen kanssa. Ja se helpotti huomattavasti. Vähän lämmitti mieltä nähdä, että molemmat bändit oli jossain business city promotionsin facebook sivulla tän vuoden "odottakaahan vaan...!" -henkisessä hommassa. Mietin mielessäni, että onpa odotuksia joita romuttaa. Mulla on bokseritkin, jotka sanoo AINA VALMIINA! Kerran Tomppa kysyi, että "mihin se Kilpinen on aina valmiina?", johon vastasin, että tuottamaan pettymyksen. Kun ei lupaa mitään, ei tarvitse hötkyillä. Asiat hoidetaan, kun on flow.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti