maanantai 10. joulukuuta 2012

Yhteiskuntaoppihommia.

Eilen ja tänään olen puolineuroottisesti ja puolimaanisesti vääntänyt yhteiskuntaopin tehtäviä, hakaten näppäimiä kuin raivotautinen simpanssi. Simpanssin vääntövoima aikuiseen mieheen nähden on käsittääkseni noin kuusinkertainen, ja koordinaatiokyky huomattavan paljon huonompi, joten ehkä se on vähän ylilyönti, mutta noin niin kuin vertauskuvallinen simpanssi sisälläni on suunnilleen yhtä raivoissaan kuin tämä ulkoinen makaki on. Karmahan tämänkin kurssin heitti eteeni. Joudun suorittamaan sen, koska lukiossa yhteiskuntaopin kakkoskurssilla opettaja sanoi, ettei minun tarvitse tulla enää tunnille, kun en ole näistä asioista samaa mieltä. Onneksi sain niillä vähäisillä kuvaamataidon kursseillani hyväksiluettua sen, eikä tarvinnut ottaa jotain nettikurssia lukion loppukirin lisäksi. Nyt se kuitenkin singahti taas vastapalloon, kun yhdellä kurssilla ei saanutkaan hyväksiluettua tuota. Ja eilen tehtävät sitten tulivat sähköpostiin. Olin niin ärsyyntynyt, että tein puolet niistä heti. Tykittelin niihin vaan ihan blastbeat-vaihde päällä kaiken mitä tuli ulos. Yhdessä tehtävässä olisi pitänyt laskea talouslaskurilla kuukaudeksi budjetti ja elää sen mukaan, en päässyt edes laskujen loppuun, kun budjetti oli jo 20 euroa miinuksella, ja totesin että elän hyväntekeväisyydestä, muiden ihmisten armosta ja hyvyydestä, enkä ole niin varakas, että minulla olisi mahdollisuutta laatia tai pitää kiinni mistään budjetista, koska elämäntyylini vaatii improvisointia ja kikkailua.

Toisessa piti seurata saldoa. Tilillä 4 euroa 84 senttiä, tänään sain löysin taskunpohjalta 20 senttiä, sain luokkakaverilta 80 senttiä, ja ostin yhden kahvin koulussa. Winning! Tämä elämään ja arkeen totuttelu alkaa taas vähän haparoiden, ensimmäiset laskutkin alkavat pikkuhiljaa erääntyä, treenikämpältä lennetään kohta pihalle, mutta onneksi on uusi nyt sitten tiedossa. Nyt pitää vaan kikkailla kaikki romut kaupungin toiselle laidalle jossain välissä. Miksei kukaan ole vielä keksinyt vähä-energistä vaihtoehtoa sädettämiselle, olisi tosi helppoa ja mukavaa vaan sanoa, että sädetä romut toiselle puolelle kaupunkia, Scotty. Toisaalta roudaaminenkin on aina helvetin mukavaa, kun sen saa alulle. Vähän niinkuin tiskaus. Paitsi, että astiat painavat kymmeniä kiloja ja tässä tavallisimmin tarvitaan useampia ihmisiä. Vaikka on sitä tullut melko helvetin usein yksinkin roudattua, siinä on sitä DIY-fiilistä kun kannat kaikki kamat autosta lavalle ja lauma muita punkkareita istuu pöydässä tsemppaamassa ja juomassa limpparia. Ilmassa on uhreilujuhlan (kyllä, uhreilujuhlan) tuntua. Ja myös hajua, jos puhutaan kesän grindcore-hässäköistä, kuten tässä yhteydessä puhuin.

Pitää palata takaisin selvittelemään, mitä mieltä olen EUsta, ja kaikkea muuta soopaa, tarvitsin vain pienen happivajehyppelyn tähän väliin. Tattis. Vähän näihin liittyen käytiin tänään Lahden kaupunginvaltuuston kokousta seuraamassa, ja taisi se alkaa muillekin valjeta, miksi olen niin vahvasti politiikkaa vastaan. Ihan samaa paskaa tämä oli, kuin se eduskunnan istunto jota joskus yläasteella käytiin katsomassa, ja jonka jälkeen opettaja huokaili ja päivitteli miten on hienoa, että jotkut uhrautuvat kuuntelemaan tuota tylsää jorinaa meidän puolestamme. Aika kova palkka siinä uhrauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti