sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tsellasta lauantaita.

Tänään opin ihmismielestä taas yhden tutkitun seikan todeksi: huumeita käyttävät ihmiset ovat alttiimpia tulkitsemaan myös muiden ihmisten käytöstä huumeiden käytön kannalta. He ovat valmiimpia arvioimaan tyhmyyden ja viinan yhdistelmän tilalle subutexin tai lääkkeet, vaikka luultavasti joillakin ihmisillä viina vaan riittää totaalisen hyvin tekemään niistä aivan täysiä idiootteja. Tämä on luultavasti vain samaa jatkumoa kuin se, että aseita kantavat ihmiset suhtautuvat ympäröivään maailmaan aggressiivisemmin, ja ovat valmiimpia tekemään virhearvioita siitä, kuka on aseistautunut ja kuka ei. When all you have is a hammer, everything looks like nails. Ei minään negatiivisena huomiona, vaan ihan itselleni mielenkiintoisena muistutuksena ihmisnupin käyttäytymisestä.

On ollut kivat pari päivää, meillä on ollut tällaista joulumieltä, Eetu haki toisen jääkaapin täyteen kaljaa ja meikä paistelee torttuja ja sulattelee kinkkua, ihmisiä tulee ja menee suhteellisen tasaista tahtia edes takaisin ja fiilis on ihan mukava. Tänään tässä kävi pari tyttöä, jotka tiesin vähän turhan hipeiksi, ja lupasin että saavat tulla, jos eivät sössötä. Heti, kun puheet siirtyivät huumeisiin, energiatasoihin, vesimiehen aikaan, tai "letkeyteen", nostin käden pystyyn ja huusin "SÖSSÖTYSTÄ!", joka oli henkinen veto-oikeuteni. Yllätyksekseni se toimi! Vähän hyvä! Tuota pitää alkaa käyttää jatkossakin, tuollaisella keskusteluvälineellä sai ohjattua keskustelun helposti järjen rajoihin, eikä meikäläisen itsehillintä ollut jatkuvalla ylikuormituksella. Meikässä on nimittäin sellainen ikävä piirre, että kotonani saatan olla tyhmille ihmisille usein turhankin ilkeä, ja saan purra kieltäni koko ajan, kun tässä pyörii jotain kaverin kaveria sössöttämässä. Mutta jos tuo toimii jatkossakin, niin helvetin hyvä.

Nyt kuuntelen Swansia ja odottelen, että talon loput yöpyjät tulisivat kotiin. Niin, tästä tuli myös mieleeni se, että eiliset jatkot EIVÄT johtaneet siihen, että minun mahani olisi ollut yhtään täydempi, ja kun tänään päivällä tästä suivaantuneena ja nälkiintyneenä pyysin Eetua hakemaan minulle kebabin, se oli vain niin ällöttävää, etten voinut syödä sitä puoleenkaan väliin, ja harmitti, että tuhlasin rahaa tuolla tavalla. Onneksi tässä talossa oli kuitenkin syöjiä sen verran, ettei rahat menneet hukkaan. Lisäksi eiliset jatkot johtivat siihen harvinaiseen tapaukseen, että Vili oli meillä yötä. Sitä ei ole tainnut tapahtua ainakaan neljään vuoteen. Oli hauskaa, kun se tulee silmät pyöreinä ja hämmentyneenä Chicagosta, ja selittää miten baarin edessä hangessa istui joku akka joka huusi, ettei osaa tehdä mitään muuta kuin ottaa suihin. Vili sanoi että kävi melkein sääliksi, että onpa siinä kädetön ämmä, jos ei osaa mitään muuta tehdä, ja että ei kai tuo rumpujen hakkaaminen sitten ihan maailman turhinta hommaa ole, jos edes sen verran osaa tehdä. Nauroin aika paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti