torstai 13. joulukuuta 2012

Torstain rutinat.

1960-luvun musiikki on merkillinen asia. Se on jostain syystä sellaista, joka tuntuu olevan lapsuuden soundtrack vähän kaikille, vaikka he eivät olisi olleet 60-lukua lähelläkään, ja mitä absurdeimpien yhteyksien kautta. Toki elokuvissa voidaan melko tehokkaasti luoda psykedelian ilmapiiri heittämällä Rolling Stonesin Paint It Black taustalle, mutta siitä huolimatta itse koen, että suurin assosiaatio minulla tapahtuu aurinkoiseen 90-lukuun, ja niihin TV-Shop mainoksiin, joissa mainostettiin Best of The 60's levyjä. Siinä oli neljä lättyä kuuskytluvun hittejä, ja saatoin tuijotella niitä mainoksia melko hyvän aikaa ihan vain kuullakseni White Rabbitit ja Sound of Silencet muutamien sekuntien mittaisina pätkinä, ei käynyt 4-5-vuotiaana mielessäkään, että niistä olisi voinut olla kokonaiset biisit olemassa jossain, saatika että kymmenen vuoden päästä niitä voisi warettaa laittomasti netistä, josta en siitäkään tiennyt vielä mitään pariin vuoteen.. Nyt olen koittanut metsästellä niitä jostain, mutta eipä ole kävellyt vastaan. Ei kukaan vanhempi sattunut ostamaan niitä silloin? Voisin maksaa niistä mielikuvitusrahaa, tai jos kärsivällisyys riittää siihen asti, että saan niitä jostain, niin myös niitä... niitä.. mitä ne nyt oli.. Euroja! Niitä.

Vinyyleitä on tullut parina iltana nyt kuunneltua melko paljon, King Crimson, Memphis Slim, John Lee Hooker, Pat Boone, Hendrix, Reverend Bizarre, Captain Beefheart ja ruraaliblues-kokoelma on soineet peräkkäin, vaihdellen fiiliksen mukaan. Hendrix etenkin on nyt lähinnä käännellyt kylkeä lautasella tämän päivää. Siitä tulee vaan niin helvetin hyvä fiilis, ettei talvikaan masenna. Kun rahatilanne paranee, pitää kierrellä divarit lävitte ja katsella, josko sieltä tarttuisi vähän lisää Hendrixiä tai ehkä jopa The Doorsia vihdoin ja viimein vinyylille asti. Rahaa on vieläkin tilillä se joku 1,84 euroa, joka siellä on nyt keikkunut jonkun aikaa, mutta onneksi Eetulle tulee liksa huomenna. Pysyy vedessä ja leivässä. Suklaasta ja pullasta ei ole ollut pulaa, koska se saa niitä duunista.

Viimepäivinä mua on vituttaneet ihmiset, jotka kylvää stand up-koomikoiden juttuja ominaan. Kaikki on kuulleet ne, vaikka eivät seuraisikaan ko. taiteenalaa yhtään, ne ovat silti kävelleet vastaan moneen kertaan, ja silti jokainen yrittää loistaa sosiaalisessa kanssakäymisessä varastamalla jotain vitun paskoja Sami Hedberg-vitsejä. Toki tämä on yleisempää nuorten keskuudessa, ja siksi annan niiden jäädä omaan arvoonsa, mutta kun aikuinen ihminen koittaa samaa, palkitsen tämän vaan vitun kiusallisella hiljaisuudella, ikään kuin odotellen lähdeluetteloa tuolle keskinkertaiselle tai huonolle jutulle. Sellaiset ihmiset kyllä taitaa muutenkin höhötellä sellaisille pissapaskapillupanoviinanjuontikänniperkele-vitseille, joita näkemäni mukaan leviää sosiaalisessa mediassa suhteettoman paljon. Kyllä meikä mieluummin syyllistyisi namedroppailuun, kun antaisin jonkun luulla, että meikä olisi keksinyt niin vitun huonon jutun. Mikäli se nyt olisi mahdollista.

Nojoo, voisin mennä keittelemään kahvia ja koittaa kehittää itseäni ihmisellä katsomalla dokumentin tai rauhoittamalla itseni lukemaan vaihteeksi. Kouluhommat on kaikki tehty, huomenna kai ensimmäinen esitelmä Walesin hommista, omalle ryhmälle, vähän saavat toimia siinä kontrolliryhmänäkin samalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti