Suomessa...taas.

homo

Kiitos Roopelle siitä, että sai tämän kaiken alkuun, kun heti koneelle istuessa tuntui siltä, että ei saatana, eihän tässä tule mitään mieleen. Tänään heräsin siinä seitsemän pintaan ja Jenin äiti tuli hakemaan kahdeksalta ja ajeli meikän sitten Lontooseen Stanstedin kentälle. Eilen pelailtiin vielä illasta yksi neljän tai viiden tunnin monopoli, ja täytyy sanoa, että en vittu ihmettele jos tuossa maassa on perheitä siihen peliin hajonnut, sen verta vakavissaan ne sitä pelailee!  Meikähän koitti vaan hävitä pois pelistä jo heti alussa, mutta kun rahat loppui, peli muuttui oikeastaan aika hyväksi kuvaukseksi mun elämästä: "Saat yöpyä tässä hotellissa, ja se maksaa sulle vaan yhden.... yläfemman!" Keskenään Dan ja Jen sitten pelasivat ihan tosissaan ja heittelivät monopolirahoja lattialle, ettei se olisi kummallekaan liian helppoa touhua. Voin kuvitella kun joku pankkiiri hakkaa vaimonsa päätä vankilaruudun kulmaan, kun ei se huora tajua että vapaudu vankilasta-korttia voi käyttää vaan kerran, muuten pitää heittää tasaluvut tai maksaa viiskymppiä!

Stanstedin kentällä meinasi sitten käydäkin hipille hassusti, kun en tajunnut että se laukkujen check in olisi oletettavasti ollut jossain siinä turvatarkastuksen jälkeen, ja mietin että mitähän vittua, onpa outo lentokenttä. Onnellisena raahailin laukkua perässäni sen neljä tuntia, ennen kuin portille mennessä tajusin jonossa, että eipä ne niitä enää tässä vaiheessa ala tarkastaa. Juoksin turvatarkastusportille, jossa turvakeijo sanoi, että ei me voida tehdä oikein mitään, juoksepa sinne toiselle portille (12 minuutin päässä toisistaan) ennen kuin saavat koneen ilmaan asti. Kerkesin juuri ja juuri, ja salakuljetin toisen laukkuni helvetin vaikeasti ja täydesti koneeseen asti matkalaukun sisällä. Eipä tarvinnut maksaa 60 euron lisämaksua, mikä oli hyvä, koska ei ollut niin paljoa rahaa. Äiti kyllä laittoi sitä sitten kun pistin viestiä, että nyt taisi tulla hätä, mutta käytän sen rahan siihen, että pääsen täältä himaan, muuten olisi pitänyt odotella veronpalautuksia Tampereella, mikä on kohtalo jota en toivo edes pahimmalle vihamiehelleni. Tamperetta siis, Roopen kämpässä ei ole mitään vikaa! Tälle kentälle laskeutuessa olo oli kuin suoraan jostain Kaurismäen leffasta, kaikki oli vähän pienempää ja käppäisempää, tullivirkailija tätikin sanoi topakasti terrve ja oli valmis epäilemään ainakin kahdeksasta huumausainerikoksesta, mutta antoi kuitenkin tulla ilman lisäkysymyksiä läpi. Tullitädistä tuli mieleen, että lentokoneessa nätti lentoemotyttö katto mun piirrustuksia ja oli ihmeissään ja näytti peukkua. Repesin nauruun. Lasketaan saamiseks.

Käytiin sitten tuossa illalla kruisailemassa ympäri kylää, ja kyllä meikä vaan on aika hyvä ajamaan! Helppoahan se on siitä eteenpäin, kun saa avaimen virtalukkoon asti. Se ei aina ole ihan niin helppoa. Autovarkaan geenit kyllä saattaisi auttaa siihenkin, mutta niin pitkälle en ole vielä tätä sukutaitoani vienyt. Riittää että auto pysyy lapasessa, kun tulee vähän lunta. Ainakin näin aluksi.  Käytiin Dog's Homessa katsomassa,  kun Vili soitti kitaraa. Se on meikästä aina yhtä vitun siistiä, se tulee aina olemaan musta yhtä siistiä, kun mitä 16-vuotiaana oli kattoa, kuinka se hinkkaa Panteraa Ohtosen autotallissa. Ihan sama mitä se soittaa, meikästä se on aina yhtä hienoa.  Ei sille vain voi minkään. Hieno mies. Huomenna koitetaan ruinata autoa lainaksi, jotta päästään Lahteen roadtripille. Siitähän se syysmasennus sitten alkaa.