perjantai 21. joulukuuta 2012

Päivä, jota maailma on odottanut




Eli sain vihdoin ja viimein eeppisen trippailulevyni valmiiksi. Lataamalla saa taas hassuja kuvia. Jokaisella äänellä, epävireellä ja ohisoitolla on tuossa oma merkityksensä, olisin helposti voinut soittaa kaiken uudestaan, jos jokin juttu ei olisi tehnyt biisistä mielestäni parempaa. Ja soitinkin juttuja uusiksi, kun ei ollut oikeaa fiilistä jossain tekemisessä. Sitä paitsi vielä olen niin paska tuon raiturin käytössä, että välillä jyräilen vääriä raitoja, ja sitten on pakko soittaa juttuja uudestaan. Ja tavallisesti eka otto oli paras.

Tänään on ollut melko outo fiilis. On outoa ajatella, että tässä elän sitä päivää, jonka vuoksi sitä on itsekin joskus muutamat yöunet menettänyt, jota ihmiskunta on tavallaan odotellut happoiselta 1960-luvultaan asti pieni pelko perseen alla, että mitäs jos se nyt onkin totta tällä kertaa. Mutta niinpä ihmiskunta on tainnut suhtautua jokaiseen maailmanloppuun tätä ennenkin. Tuo heijastui sitten vähän tähän levyynkin, mietin jotain itsemurhakulttihommia, ja sitä miten merkillistä on, että niiden ihmisten usko tuppaa aina vain vahvistumaan, mitä useammat ennustukset menevät vituiksi. Ihminen tahtoo paeta omaa todellisuuttaan, jossa ei ole mitään yliluonnollista, jonnekin jossa sitä on. Minne tahansa. Tolkieniin, foliohattuhommiin, viinaan, syrjäkylän rokkitähden leikkimiseen, minne tahansa, jossa todellisuuden ja arjen lait eivät päde.

Tiedän, että voisin yhtä hyvin kuulua siihen porukkaan. En tiedä mistä sattumasta se on kiinni, etten minä hihhuloi tuolla new age-ihmisten seassa etsimässä merkkejä energiatasojen nousuista ja odottamassa viestejä kaukaisten galaksien separeilta, mutta olen onnellinen, että näin on. Ehkä kuoleman ymmärtäminen pitää jalat maassa. Kaipa pelkokin ajaa ihmisiä tekemään erilaisia asioita, persoonasta riippuen. Tässä olen nyt tämän päivää miettinyt, kuinka monta turhaa "päivä, jona maailma ei loppunutkaan!" -sössötyskirjaa tästä oikein tullaan kirjoittamaan, kuinka paljon ihmisten henkisellä pettymyksellä ja taikauskon kuoliniskulla (Sellainen tämän ainakin pitäisi olla, kun "vuosituhansia vanhat ennustukset" menevät vituiksi näin totaalisesti) tehdään rahaa.

Tänään pitäisi mennä Torveen katsomaan Vitun Kovaa Ääntä. Olin vähän pettynyt, kun niillä ei ollut levyä, jonka nimi olisi Vitun Kova Levy, meikä olisi tehnyt sen heti ensimmäisenä. Mutta muuten on kyllä ollut ihan hyvän kuuloista menoa, toivottavasti niillä on bändi mukana, räppikeikat ilman bändiä on ihan vitun tylsiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti