Mad World.

Olin väärässä postini suhteen, siellä olikin postittamani kirjat, mikä oli positiivinen yllätys. Olin unohtanut ne jo täysin, ja on mukava saada postia Menneisyyden Jereltä aina silloin tällöin. Se on melko jännä tunne, kun siitä on vain pari viikkoa aikaa, ja olosuhteet olivat niin täydellisen erilaiset, pystyin istumaan taas Cardiffin keskustassa postitoimistossa jakamassa kirjoja kahteen pakettiin, yrittäen saada painoa alle kiloon pakettia kohti, koko se hetki oli siinä taas täydellisenä, elävänä muistona. Aivan kuin Suomesta lähtiessä täällä asuminen tuntui kaukaiselta, hämärältä ja sekavalta, Cardiff tuntuu nyt taas epämääräiseltä ja epätodelliselta. Jeniltä tuli eilen viesti, että kirjoittamani statement siellä viettämästäni ajasta laittoi itkemään, kun päivä oli ollut paska siihen asti, ja oli kuulema mukava lukea jotain sellaista. Siitä tuli outo olo, omalla tavallaan hyvä fiilis. Kirjoitin siihen siis lähinnä sen mitä näin siellä: maailma on paska, eikä ketään oikeastaan kiinnosta tapella moniongelmaisten lastensa kanssa, mutta mielestäni Jen tekee äitinä kaikkensa, ettei hänen lapsistaan tulisi täysiä vitun idiootteja, ja ei tarvitse kuin jutella hänen tyttärensä kanssa pari minuuttia huomatakseen miten helvetin paljon älykkäämpi se on kuin teini-ikäiset tytöt keskimäärin.

Maailma on outo paikka. Helvetin outo. Outo on ainoa sana, joka riittää kuvailemaan sitä satunnaista fatalismia, joka tätä kaikkea tuntuu pyörittävän. Onko maailma ennalta määrätty, determininistinen? On ja ei. Miksi pitäisi uskoa sen asian olevan noin mustavalkoinen? Se tuskin on puhtaasti kumpaakaan, ehkä se ei ole itsekään perillä siitä, tahtooko se kulkea kohti ennalta määrättyä loppua vai ei. Kaikki tuntuu satunnaiselta ja sekavalta, vahinkojen saattelemalta, mutta olen huomannut, että mitä enemmän asioita tutkii ja kaivelee, sitä loogisemmilta ne sattumat alkavat näyttää. Sitä vähemmän varaa niissä tapahtumissa oikeastaan jää sattumille, koska tarkemmin katseltuna KAIKKI mahdolliset tiet ovat johtaneet juuri siihen sattumaan. Elephants On Acid on ehkä kirjoittajankin tajuamatta helvetin havainnollistava teos tästä, jos löydätte sen, niin lukekaa se. Vaikka se on kokoelma sekalaisia, outoja kokeita ja tutkimuksia, suurin osa niistä on selkeästi linkittynyt toisiinsa vahinkojen ja sattumien kautta. Mary Shelley istui jonkun professorin (nimi unohdettu) luennolla, inspiroitui kirjoittamaan Frankensteinin, ja inspiroi seuraavia tutkijoita yrittämään kuolleen lihan animoimista. Nämäkin onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä. Esimerkiksi irti leikattu koiran pää saatiin elämään esityksen ajaksi niin, että se kykeni jopa reagoimaan ärsykkeisiin ja läähättämään. Näissä tutkimuksissa, kun tullaan vähän pitemmälle, aletaan nähdä pienten sattumien vaikutus ja kasvu, jotenkin se kaikki alkaa paljastaa ne luut, jotka pitävät ruumista kasassa. Ja sattumalta kaikki ne sekalaiset luut muodostavatkin täydellisen ihmisluurangon. What are the odds? Miksei tuollekaan ole mitään kunnollista suomalaista vastinetta? Ei ihme, jos joku Aleksi Laiho sössöttää haastatteluissa englannin ja suomen sekamelskaa, jos kuitenkin viettää melko suuren osan muualla ja puhuu vain englantia, se vaikuttaa ajatteluun juuri tuolla tavalla.

No joo, ehkäpä tässä taas voi trippailla myöhemminkin, nyt pitäisi kai vähän niinkuin osallistua asunnon siivoamiseen ja sitten saan ehkä kerrankin houkuteltua tuon Eetun treenikselle. Se on varmaan ainoa muusikko, joka vihaa musiikkia niin paljon, ettei tahdo olla vapaa-aikanaan sen kanssa tekemisissä. Siksi se kuuntelee räppiä koko ajan. Ha. Naureskeltiin, että vihdoin ja viimein perustetaan tuo Cut To Fitin alter-ego bändi Filo So Fit. Tarkoitus on jyrätä ihan perkeleesti ja tuhota kaikki älyllisellä ja henkisellä ylivoimalla. Piirsin joskus jo kannenkin, jossa oli Nietzsche, Russel ja Kungfutse. Pitäisi piirrellä tuo yksi kuvakin loppuun kuleksimasta. Että pääsee piirtämään seuraavaa. Ja illalla Torveen katsomaan Lahden aliarvostetuinta bändiä; Miikka Kallio Bandia. Ainut asia, mitä kukaan siitä tietää, on että se on Torvessa aina. Kukaan ei koskaan käynyt katsomassa sitä, ennen kuin Tompan siivellä joskus viime vuonna menin, ja yllätyin, koska se on aivan helvetin hyvä ja muuntautumiskykyinen bändi. Kannattaa tulla, koskaan ei tiedä mitä ne tänään soittaa.