perjantai 7. joulukuuta 2012

Kiireinen päivä. Hyvä.

Tämä päivä on kulunut lähinnä Mustaa Ristiä duunaillessa. Rehellisyyden nimissä olin siinä touhussa itsestäni hyvin pitkään epävarma. Tänään sain siihen ihan uudenlaista virtaa ja energiaa. Tomppa soitti kahdentoista aikaan, että tuleppa Sopenkorpeen ja tuoppa tupakkia ja kahvia. Koitin, mutta mikään kauppa ei ollut auki, joten menin ilman tupakkia ja kahvia. Katselin siinä vähän aikaa, kun se räiski flippereitään, se on löytänyt jo kaksi. On ne vaan aivan helvetin hienoja ja kunnioitusta herättäviä vehkeitä, valot vilkkuu ja musiikki soi, meininki on koko ajan niin kova ettei meinaa pysyä perässä ja olo on kuin vegasissa kaiken sen kilkkeen ja välkkeen keskellä. Huomasin jo sivusta katsoessani saavani sen saman epämääräisen kuumeisen innon, joka tulee aina, kun jossain tulee pelattua uhkapelejä. Tiedätte sen miedon euforian, joka sotkee loogisen ajattelun ja laittaa vähän naurattamaan. Minä en edes pidä uhkapeleistä, enkä ole pelannut niitä usein, mutta sen verta, että tiedän sen tajunnantilan myös. Minä en oikeasti osaa keskittyä mihinkään siinä tilassa, ja siksi minut olisi todella helppo putsata vaikka Texas Hold'emissä, koska en yksinkertaisesti kykene ymmärtämään koska on minun vuoroni ja mitä minun pitäisi tehdä. Se on kuin mieto humala.

Puhuin Tompalle siitä, miten helvetin hölmöltä tuntuu laulaa, kun on päässä visio siitä, miltä hommien pitäisi kuulostaa, ja ei pääse lähellekään sitä. Se sai minut tajuamaan, että ainoa jolla on asennevamma tuota hommaa kohtaan, taidan olla minä itse. Siksi päätin rentoutua ja ottaa koko paskan eri tavalla. Fuck it. Se ei ole niin vakavaa. Kaiken ei tarvitse olla elämän ja kuoleman asia. Tai vaikka kaikki onkin, minun ei tarvitse välittää siitä juuri nyt. Se ei ole olennaista tällä hetkellä. Nyt vaan keskityt määkimään ja kuuntelemaan hyviä biisejä, joissa onneksesi saat olla edes jonkinlaisessa osassa, joten lopeta se ruikutus ja alappa huudella. Teki hyvää omalle itselle, oli myös yhdenlainen nöyrtymisen ja oppimisen paikka, mistä olen kiitollinen. Siinä on liian hyvä bändi pilattavaksi. Jos pilaan sen itse, voin ainakin syyttää itseäni, eikä tarvitse taas kuunnella, kun joku vetää meikäläisen tekemiä juttuja päin vittua. Melodiapäätähän mulla ei kauheasti ole, tai se on vähän vinksahtanut, mutta kokisin, että kirjoittaessa mulla on jotain hämmentävää alitajuista rytmitajua, huomaan sen vasta myöhemmin aina, että olenpa kirjoittanut tuohon ja tuohonkin kohtaan sellaisia juttuja, että vaikka samanlaiset tavut tulevat peltien kohdalle ja tuo yksi sana tulee hauskasti takapotkulle ja tekee laulamisesta hauskempaa. En tiedä mistä ne oikein tulevat, mutta meikästä se on melko siistiä, se pitää homman mielenkiintoisempana itselle, ja tekee mielestäni laulustakin yhden rytmisoittimen sinne bassojen ja rumpujen kaveriksi. Ehkä sen on tavallaan oppinut tuosta grinditouhusta, ja se on sitten alkanut vaan uida mukaan kaikkeen muuhunkin. Mutta yleensä, kun on nähnyt jonkun muun vetävän niitä meikäläisen tekemiä juttuja, niin siellä on nimenomaan tuossa vedetty mutkia suoriksi ja oijottu kulmissa, mikä sattuu syvälle sydämeen. Läntis-Tommi pun intended.

Sain kuin sainkin laulut lauleskeltua ihan niin, että voin melkein olla tyytyväinen siihen mitä tein, ja sitten himaan tullessa operoin biisit itselleni valmiiksi ja kävin nauhottamassa laulut kasettia varten, sellainenkin olisi tarkoitus siis saada ulos jossain vaiheessa. Duunailin siihen kannet ennen lähtöä ja nyt nuo olivat nauhoittaneet sen valmiiksi. Nauhoitin myös jonkinlaisen outron sorttisen, josta henkilökohtaisesti olin melko fileissä, mutta saa nähdä mitä muut kelaa. Soittelin akustista kitaraa ja tuolin jalkoja ja pulloja ja mehutölkkiä ja kaikkea muuta lattioilla lojuvaa taas, tuli vähän sellainen Himalayan katkuinen homma, joka sopi siihen Vuorenmurtajan loppuun mielestäni melko hauskasti. Nyt pitäisi kai taas kohta miettiä nukkumista, mutta se kiinnostaa niin kovin, kovin vähän. Juon juuri kohta kolmatta kuppia kahvia, ja voisin piirtää kaikkea sekavaa vielä. Nyt on hyvä fiilis, kun on saanut kätensä täyteen töitä. Tästä minä nautin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti