maanantai 31. joulukuuta 2012

Kaikenlaista.

Tähän kylään on mun poissaollessa tullut noin 200 uutta STREET WEAR shoppia, joita pitää sellaiset köllätyt tribaalitatskaäijät, jotka murahtelee jotain epämääräistä ja natustelee protskupirtelöitä, kun eivät myy mitään. Vähän ihmeellistä ja ihan vähän huvittavaa, mutta olen riittävän viisas pysyäkseni vähintään 20 metrin päässä tuollaisista jätkistä. Minulla ei ole niille mitään asiaa, eikä niillä ole mitään minua kiinnostavaa asiaa. Kuten näkyy, kävin siis pitkästä aikaa kaupungilla, mikä oli huisin jännää. En tunnistanut aluksi ketään niistä tutuista, joita näin, ja yritin käydä vaihtarissa katsomassa, josko siellä olisi vinyyleitä meikälle, mutta se oli kiinni. Menin sitten Anttilaan, ostin Jack Whiten uuden levyn, tuon Asan Use Your Illusionin ja Creamin Wheels of Firen. Asa olisi tänään Torvessakin, käskin Tomppaa laittamaan viestiä, jos sillä on bändi. Jos sillä on bändi, niin kiinnostaa, jos siellä soitellaan vaan taustalevyjä, niin se on melkein sama istua kotona. Toisaalta näin viimeyönä kyllä unta, jossa Asa piti Lahden torilla pientä kojua, josta se antoi vihanneksia, ja sanoin, että yks kurpitsa ja toi Foetida, mitä maksaa, johon Asa vastasi "siitä sit rouskii vaa." Tämä oli minulle lievä mysteeri, mutta ilmeisesti sain ne ilmaiseksi, perunat olivat loppuneet kuulema jo aamupäivästä. Viereisellä kukkakaupan kojulla joku kysyi myyjältä, että saako näitä kukkia ostaa muutkin, kuin rikollisjärjestöjen jäsenet, ja mietin herätessä että nyt oli kyllä hämmentävän osuvaa kamaa. Lisäksi pääsin ylös ennen kahtatoista, eikä tarvinnut tehdä muuta, kuin mennä viideltä nukkumaan! Aika mystistä. Näköjään se auttaa, kun vetää sitä rytmiä pari tuntia taaksepäin.

Tuossa äsken joku taas hehkutti uutta vuotta. Sanoin, ettei tuollaisia sillä tavalla tajua, kun ei kiinnosta, eikä sillä ole itselle väliä. Oma vuosi vaihtuu kuitenkin aina vasta huhtikuussa, joten miksi joku yhteisestä päätöksestä sovittu kiinnostaisi? Tajusin, että kun minulla ei ole neljään vuoteen nyt ainakaan ollut telkkaria, ei kaipaa mitään tuollaista paskaa. Ahdistaako jouluhössötys? Heitä telkkari ikkunasta, ja helpottaa heti. Ei ahdista, kun joku ei ole kokoajan kertomassa, mitä sinun kuuluisi haluta. Sama jokaisen juhlan kanssa. Niihin voi suhtautua levollisin mielin, omilla ehdoillaan ja omassa rauhassaan, kun kukaan muu ei kasaa niille mitään odotuksia. Uusia Cut To Fit-biisejä kirjoittaessa huomasin, että alan puhua paljon "niistä". Keitä "Ne" ovat? Ne ovat juuri niitä tahoja, mistä puhun nyt, näkymättömät ja todellisuudessa myös olemattomat oletukset siitä, mitä muut odottavat meidän olevan. Se "yleinen mielipide", jota ei oikeasti ole olemassa. Se mainostajien, ja ylempänä tuottajien luoma ajatus tarpeesta, joka pitää täyttää. Ei pelkästään kulutuksen muodossa, vaan ihan kaikessa. Meillä jokaisella on joku reikä, joka meidän pitää täyttää, henkilökohtaisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Sinussa olevaa tyhjiötä täytetään kuluttamalla asioita ja palveluita, yhteiskunnassa olevaa reikää paikataan tuottamalla asioita ja palveluita, ja vain se, että joku tuottaa kaikkea tuota romua, luo jo tarpeen sille että se pitää saada myytyä jollekin, eli tarvitaan joku reikä jokaiseen. Meneekö liian eskaritason yhteiskuntafilosofiaksi? Hyvä, tämä on helppo ja naivi selitys, koska pohjimmiltaan se on juuri niin helppo ja naivi asia. Ainoa ihminen, joka tässä yhteiskunnasta ajattelee todellisuudessa juuri sinusta pahaa, olet sinä itse. "Ne" saavat sinut vihaamaan itseäsi, tai ainakin ahdistumaan riittämättömyydestäsi, vaikka sinä hyvin pitkälti olet kaikki niistä.

Tästä syystä koen olevani huomattavan paljon levollisempi ymmärtäessäni, että "ne" joiden kuvittelen olevan minua vastassa, ovat päässäni. Se tarkoittaa, että saan toki taistella niitä vastaan, enkä koskaan voita, mutta se tarkoittaa myös sitä, että maailmaa kohtaan minulla ei ole mitään katkeruutta. Kirjoittaessani olen yllättynyt siitä, miten vähän kukaan jaksaa heittää paskaa niskaan, vaikka kaikki tämä on täysin subjektiivista yhden ihmisen aivo-oksentelua ja  sellaisesta tavallisesti saa vähintään miljoona facepalmia ja mitälie muuta vitun hauskaa internet-palkintoa. En sitten tiedä mistä se johtuu, eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Muuten olisin lopettanut ajat sitten. Välillä pitää vaan heijastella asian tätäkin puolta, koska muuten siitä tulee itsestäänselvyys joka vaan toistaa omaa itseään eikä johda mihinkään. Tämä on minulle kuitenkin väline ja tapa hahmottaa maailmaa, sulattaa ja pureksia nähdyt, koetut, luetut ja opitut asiat osaksi minuutta, suodattamatta suurinta osaa kaikesta pois. Kyllä minä tiedän, että esimerkiksi seksi on minulle tietynlainen tabu, mutta niin se on oikeastikin. Se ei ole niitä asioita, joita haluan jakaa juuri kenenkään kanssa, ja kun se käytännössäkin on lähinnä satunnaista itsetyydytystä, en näe sen oikeastaan kuuluvan sitäkään kautta kenellekään muulle. Sitä paitsi maailmassa on meikästä miljoonia mielenkiintoisempia asioita, kuin satunnainen runkkailu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti