torstai 20. joulukuuta 2012

Jostain tuli mieleen se Mars-mainos, jossa se inkkaripappa ei tahokkaa kuolla, ja sen pennun pitää jatkaa vielä iha turhaa..

Tämä päivä on ollut hyvä, vaikka heräsinkin vasta yhdeltä Eetun lähtiessä töihin. Tein muutamassa tunnissa pari biisiä tajunnanvirtamusiikkia lisää ja sitten tuli talo täyteen kavereita ja elämä on ollut yhtä jatkuvaa bilettä ja Skyrimiä siitä asti. Onhan tuo ihan hauskan näköinen, vaikka tuollaiset roolipelit eivät itseäni juuri nappaa. Mutta ymmärrän miten muut sen parissa viihtyvät tuntitolkulla. Huomenna pitää käydä nauhoittelemassa joitain Mustan Ristin hommia uudestaan ja treenaillakin illemmalla. Sitä ennen käydään Eetun kanssa ostamassa kinkku ja ruokahommat valmiiksi joulua varten. Ollaan jouluaatto täällä, mutta joulun ja uuden vuoden välissä tahdon kyllä käydä Pertunmaalla.

Kunhan tuo levy on valmis, vielä luultavasti ennen joulua, olen melko tyytyväinen itseeni. Nuo hommat on meikälle melko tärkeitä, koska ne tulevat ulos niin itsestään ja auttamatta. Vaikka en muutenkaan kauheasti "säveltele" biisejä, niin silti jotenkin tuntuu näiden kohdalla taas siltä, että olen tekemässä jotain omassa mittakaavassani merkittävää, josta opin enemmän kuin kaikesta muusta mitä tätä ennen on ollut. Tämä koko vuosi on ollut yhtä sellaista kokemusta. Cut To Fitin Havocista eteenpäin, olen kirjoitellut, piirtänyt ja tehnyt sellaisia juttuja, joita en uskonut koskaan saavani aikaan. Se on siistiä. Siitä tulee sellainen fiilis, että en ole jatkanut elämääni aivan turhaan. Toisaalta siitä tulee myös sellainen fiilis, että olisi melko hienoa päästä soittamaan näitä juttuja niille ihmisille, jotka eivät enää ole täällä kuuntelemassa mitään. Kuitenkin suurimman osan kaikesta (esim. kaiken bandcampista löytyvän) olen tehnyt vasta tämän vuoden aikana. Se pistääkin miettimään, olisiko mikään tästä ollut mahdollistakaan, jos kuolleet olisivat elossa. Light infused in darkness, pimeimpäänkin asiaan mahtuu aina valoa ja kauneutta, ja toisaalta Darkness infused in Light, kaikella on hintansa. Nämä kaksi asiaa ja niiden ymmärtäminen ovat ne, jotka ovat ajaneet minua tietyllä maanisuudella eteenpäin tuon kahden levyn kokonaisuuden kanssa. En kyllä Cardiffista lähtiessäni, tämän idean saadessani, ajatellut että olisin valmis näin nopeasti..

Ja loppuun hauska kevennys kaiken tämän murjotuksen lomasta, löysin äidin puolen papalta perimäni Yamahan soittimen uudestaan:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti