lauantai 29. joulukuuta 2012

Hei huomenta Suomi, hyvin pyyhkii.

Tähän meikän unirytmiin on nyt kyllä tultava joku vitun järki, ennen sitä pomppi ylös aina kahdeltatoista, kun valvoi kuuteen, nyt tuntuu että herää järjestään kahden aikaan, ja tänään kolmelta, mikä nyt on taas pohjanoteeraus. Ärsyttävää paskaa, vaikka toisaalta näissä on aina mielenkiintoista se, että aika kulkee oikeasti hitaammin, ja tuntuu siltä kuin olisit saanut enemmän aikaan, vaikka oikeasti teet vähemmän. Silti tavallaan hyväksyt kohtalosi ja annat sen mennä vaan ohi sellaisena kuin se on, ikään kuin kuoleman edellä alkaisi kelata, että olihan tämä ihan hyvä elämä, vaikka en tehnyt mitään mitä meinasin tehdä. Ehkä se on juuri tuo ajatus, joka lamauttaa nuoret himaansa, ja sitten yhtäkkiä sitä vaan on kulunut kuukausia ilman, että on tehty juuri mitään. Serotoniinitasot on alhaalla. Meikästä on hauskaa, miten monet tulevat puhumaan siitä, että käyttävät huumeita nostaakseen serotoniinitasoaan, ihan kuin se olisi jotain sellaista, kuten energiatpeleissä, että sun pitää ottaa juuri tämä, että serotoniinitaso nousee ja jaksaa taas sekoilla ja masentua. Siinäpä sitten alan selittää, että riittää kun kuule syöt  hyvin ja monipuolisesti (kalaa ja kasviksia kans.) ja käyt ulkona ja vietät aikaa kavereitten kanssa ja käyt vaikka moikkaamassa hoitoheppaas, ne kaikki nostaa serotoniinitasoa tehokkaammin, kuin joku vitun jointin polttelu tai marjojen syönti.

Käytiin eilen treenaamassa Cut To Fitiä, ja oli niin siistiä, että meinasi mennä taju. Joka biisin välissä. Ei tässä maailmassa vaan ole mitään niin siistiä kuin huutaminen, paitsi kitara ja rummut, jotka soivat täysillä siinä alla. Vilillä oli hihassa sellainen ässä, että sillä vedellään royal flusheja ihan järjestään, ei vittu mikä riffi sieltä tuli. Sellainen, että kun sen kuulee, galaksit räjähtää ja Keinone laskeutuu rankaisemaan kaikkia. Muutenkin kaikilla tuli varmasti taas se fiilis, että kyllähän tämä on juuri se, mitä meistä jokainen tahtoo elämällään tehdä. Nyt on viisi uutta biisiä ja tuo riffi, jolle ei tehdä mitään. Se on niin helvetin raskas, että voi soittaa vaan sitä viis minuuttia, eikä se vituta ketään! Se on maailman paras riffi. Nyt pitäisi vielä saada Eetulta nuo biisit videolla niin voin sovitella sanat niihin rauhassa ja sitten taas jossain seuraavissa treeneissä se onkin vaan huutamista ilman "mitäs sit?"-efektiä.

Eetu tuli puhumaan unista ja muistan nähneeni viimeyönä unta, jossa ajelin autoa ympäriinsä, mietinn siinä että unissa on tavallisesti tiettyjä elementtejä, jotka toistuvat.  Nyt en muista tuosta kuitenkaan kauheasti muuta, vaikka se tuntui taas silloin ekaa kertaa herätessä niin selvältä. Jotenkin olen opettanut itseni heräilemään kesken REMin juuri siksi, että saisin paremman hajun noihin uniin. Ainoa ongelma on se, että jos ei ole pakko nousta ylös, vaipuu aika äkkiä takaisin uneen ja unohtaa kaiken taas. Mutta on näitä huomattavan paljon helpompi palauttaa mieleen, kun on käynyt ainakin kerran tietoisuuden rajoilla kelaamassa ne läpi. Nyt muistan, että unen lopussa olin kävelemässä kesällä jotain rantatietä ja joku meidän luokkalainen tyttö kahlasi vedessä ja pysähdyin juttelemaan sen kanssa jostain. Sitten taisin herätä naapurin koirien ulvontaan. Vitun ärsyttäviä ötököitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti