keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Erilaisia juttuja tässä erilaisessa järjestyksessä

Kuuntelen Solstafiriä pitkästä aikaa ja tästä tulee mieleen viime kesän valvomiskokeet ja haahuilut puistossa aamuseiskalta, valvotun yön jälkeen oli niin järjettömän kaunista kuunnella Fjaraa ja katsoa kuinka aurinko paistaa lehtien läpi, välillä näet vihreää ja välillä valo sokaisee täysin. Jos joku kusetti koiraansa siellä, saatoin näyttää joltain nistiltä jumittaessani oksia suu auki ja silmät raollaan. Mutta sepä oli minulle niin hieno hetki, ettei mahdollinen koiranulkoiluttaja ole välttämättä koko elämässään tajunnut pysähtyä kokemaan mitään niin rehellisen kaunista ja hienoa. Ja niitä hetkiä on minulla lähes joka päivä. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessakin on paljon sellaista kaunista ja rehellistä, joka kaiken valittamisen ja kyynisyyden jälkeen meinaa saada melkein tipan linssiin, mutta miehenä toki kiellän kaikki tunteeni ja saatan vain kehaista, että tuopa oli aika kivasti tehty. Eikä sen tarvitse olla edes lähimmäisiä. Katsoin joku aika sitten dokumentin Liberiasta, aiemmin olen nähnyt sen vanhemman dokumentin, jossa koko maa oli sisällissodassa ja täysin levällään, kaikki vetivät huumeita ja lahtasivat toisiaan kilpaa. Tuota katsellessa minulle tuli rehellisesti aivan helvetin hyvä olo siitä, että jossain on päästy jaloilleen ja saatu asioita aikaan, naiset ottivat asiat omiin lapasiinsa ja alkoivat pyörittää koko maata käytännön tasolla. On vähän jännä seurata, kuinka maan presidentti suunnittelee toripaikkaa ja sähköjen saamista pääkaupunkiin, on vähän eri skene kuin täällä. Hyvä dokkari, suosittelen jos kiinnostus ja aika riittää. Sivuaa samalla myös toista dokkaria, jossa oli vähän Bonon ja Bob Geldofin touhuista ja lobbauksista köyhien maiden hyväksi, aika vähän herroja tosin pyydettiin selittelemään vaikkapa ONE foundationin veronkiertoja tai muita vähän epämääräisempiä aspekteja järjestönsä toiminnassa...

Tuntuu siltä, että musiikkikin valuu minusta ulos nyt kivuttomasti ja helposti, aloitin tuon akkarispykedronejumitusvapausprojektin toisen osan tänään, tein yhden jutun kokonaan ja toistakin melko pitkälle, tästä tulee ehkä vähän looppaavampi, ja säröä on vähän enemmän, mutta ei niin paljon, kuin ajattelin sitä olevan. Ajattelin, että seuraavasta tulee täyttä jyräystä, mutta taitaa olla niin, että siihen tarvitsen muitakin ihmisiä auttamaan, ja tämä on siitä erillinen juttu. Ehkä enemmän laulua, en tiedä. Saa nähdä, hommat on melko iltapäivä painotteisia, kun saan silloin kolistella ja sählätä rauhassa. Huomenna pitää kyllä käydä loput romut hoitamassa treenikseltä, kun sopimus loppui tänään. Omat kamat on jo pois, muiden kamat vaan lojuu siellä vähän miten sattuu. Se ahdistaa, yksi autokuorma kaikkien muitten tavaraa. Helppoahan ne olisi sieltä pois saada, jos auto olisi, mutta on siinä niin paljon, ettei kahteen käteen saa mahtumaan juuri mitään.

Lisähuomiona tajusin tänään, että Kate Beckinsale on varmaan nätein ja mukavimman oloinen naisihminen maailmassa, ainakin aika kärkipaikoilla Melissan kanssa, Conan O'Brien pätkiä youtubesta katsoessani törmäsin sen haastatteluun ja sitten katsoin pari muutakin, ja minusta se säteili sellaista hyväntuulista ja rehellistä kauneutta, jonka niin kovin monet naiset niin huolellisesti sen turhamaisen ja ärsyttävän itsensä alle piilottaa.  Olipa pitkä lause, varmasti olisi saanut parikin pätkittyä, jos jaksaisi kiinnostaa. Mutta eipä kiinnosta. Menenpä kohta varmaan nukkumaan. Tässä vielä pari kuvaa:














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti