sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Väsymystrippailua

Olen vieläkin hereillä, kello on 4.48 ja olen melko väsynyt. Aloin kirjoittaa nyt, koska tajunnassani tapahtuu hyvin mielenkiintoisia asioita. Ensinnäkin, unohdin äsken istuvani, tunsin olevani jalkapohjieni lattiamattoon kiinnittäminä, mutta ilmassa, kunnes keskityin ja tajusin, että kehoni todellakin istuu juuri nyt sohvatyynyllä. Heti, jos en keskity siihen, tuntemus tavallaan häviää. Aistin jotenkin sisäelimissäni väsymyksen pienenä kipuna ja ikään kuin painona, joka koittaa kertoa, että nyt tarvitaan unta, jotta voidaan toimia paremmin ja tehokkaammin. Keho koittaa kertoa minulle, että nyt on aika nukahtaa. Mutta aivoni nauttivat liikaa tästä väsymyksen tunteesta, joka on osaksi miellyttävää raukeutta, osaksi outoa tajunnanvirtaa, unen kuvia, joita näen hereillä ollessani. Jeesus muuttuu puuksi josta tulee lauta arkkiin, joka pitää veden joka pelastaa eläimet jotka muuttuvat ihmisiksi laivassa, vesi nousee korkeammalle ja arkki kolahtaa taivaan kanteen, rikkoo sen sirpaleiksi ja kaikki tulee vedetyksi viemäristä alas. Naulat Jeesuksen käsissä muuttuvat kirkon torneiksi ja lentokone lentää niitä päin. Tuollaista tavaraa.

Käteni tuntuvat jotenkin vierailta, tuijotan niitä lievän epäuskon vallassa ja katson kuinka ne kirjoittavat ruudulle sanan toisensa jälkeen. Tämän takia juuri olen opetellut automaattikirjoittamisen, jotta voin tallentaa kaiken juuri sellaisena ja lähes sitä vauhtia kuin se mieleeni tulee. Maailma on hiljainen, ja kaikki äänet, etenkin näppäinten kovat napsahdukset, ovat teräviä ja pistäviä. Kun kallistan päätäni mihin tahansa suuntaan, tuntuu siltä, kuin alkaisin pyöriä siinä suunnassa vaaka- ja pystyakselieni ympäri, kuin olisin siis painottomassa tilassa. Näkökentän oikeassa laidassa näkyy pieniä häiriökuvia, kuin valopisteitä. Katsoin toiseen sohvaan, jolla on harmaa peitto. Se aaltoilee ja kohoilee, aivan kuin olisin migreenissä. En voi olla tuijottamatta sitä enää, koska se on mielenkiintoinen. Kankaan kudokset näyttävät äärimmäisen teräviltä, aivan kuin pystyisin näkemään ne suurennoksina. Näyttää vähän siltä, kuin sohvan ja minun välissäni olisi erämaa, josta nousevan kuumuuden johdosta se väreilee noin kovasti, mutta uskon sen johtuvan harmaan ja valkoisen värin yhteistyöstä, sekä pyöreästä, pistemäisestä kuviosta. Kaivetaanpa esiin trippipyörä, ja katsotaan, kuinka paljon se vaikuttaa näkemiseen.

Trippipyörän vaikutus oli helvetin voimakas, mutta paljon lyhytkestoisempi, kuin tajuissaan ollessa. Toisaalta se taisi totuttaa aivot nyt jatkuvaan pieneen ristiin näkemiseen, ja kaikki tekee koko ajan pientä aaltoilua. Taitaa olla parasta hiipiä pikkuhiljaa unten maille, ja herätä aamulla uuteen sunnuntaihin uusin voimin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti