perjantai 23. marraskuuta 2012

Mielikuvitus on rajaton.

Tom Waitskin laulaa Alice-levyllään, että Everything you can think of is true. Tämä on sellainen päätelmä, johon olen itsekin päätynyt lukemattomia kertoja, sen täytyy olla totta jo matemaattisesti. Riittävän pitkässä äärettömyydessä kaikki kuviteltavissa olevat asiat tapahtuvat äärettömiä kertoja. Jos jossain ihmismielen ulkopuolella on olemassa äärettömyys, kaikki verta paskantavat, yksisarvisilla harakoilla ratsastavat vaaleanpunaiset pesukarhujen armadat ja neljätoistajalkaiset sammakot, joilla on villasukka kielenä todellakin taistelevat keskenään tuolla jossakin lukemattomien mahdollisten maailmankaikkeuksien seassa. Mutta miksi missään muualla pitäisi ollakaan ääretöntä? Ihmiset, niin tiedemiehet kuin maallikotkin, vetoavat siihen, ettei ihminen rajallisella tajunnallaan kykene käsittämään ääretöntä mitenkään päin. On totta, että aina kun yritän ajatella ääretöntä asiaa, sen ympärillä on aina jotain. Mikään ei ole olemassa tyhjiössä. Jos katson maailmankaikkeuttamme sen ulkopuolelta, katson sitä silti jostakin muualta, ja tajuan taas olevani jossakin maailmankaikkeudessa katsomassa omamme laajentumista, ja etenen kerroksittain aina suurempaan kaikkeuteen, josta voi pällistellä pienemmän universumin laajenemista.

Mitä sitten? Ehkä se nimenomaan on kaikkien asioiden todellinen laita, äärettömyyden lopullinen käsite: aina löytyy isompaa ja aina löytyy pienempää. Minusta se on ainakin helvetin looginen tapa käsittää äärettömyys, se on luonnollinen ja jotenkin päin harmoninen käsitys kaoottisesta kaikkeudesta: kaikki etenee aaltomaisesti keskipisteestä kohti reunoja, jotka eivät tule koskaan vastaan. Se, mikä itseäni enemmän hämmentää on se, ettei jollain muka olisi valmiuksia äärettömyyden käsittämiseen: hän on itse jo yksi äärettömyys. Vaikka aivojen tallennuskapasiteetille tiedetään rajat, uskon että mielikuvitus on täysin rajaton. Se tulee kehittymään kuten maailmankaikkeuskin, laajentuen ja monimutkaistuen, nopeammin ja nopeammin ihmisten kehittyessä ja jakaessa omia kokemuksiaan nopeammin. Ja jos sen voi ajatella, sen toisaalta täytyy myös olla olemassa, jos mieli ei ole rajaton, koska se ei voisi tällöin hipoa äärettömyyttä äärellisellä käsityskyvyllään. Kun tila loppuu, aletaan yhdistellä valmiista asioista absurdimpia yhtälöitä, kunnes solmukohta on kierretty, ja voidaan taas laajeta ja kasvaa vapaasti eteenpäin.

Onko joku nähnyt unta lentämisestä? Veikkaan, että jokainen. Niissä unissa lentäminen on todellista, ainakin itselläni se vaatii jonkinlaista fyysistä ponnistusta, ja se tuntuu todelliselta. Samoin muistan edelleen ensimmäisten täällä näkemieni unten joukossa sen, jossa kannoin läppäriä repussa, ja se oli todella painava ja tunsin sen hiertävän olkapäilläni ja tunsin oikeaa ahdistusta ja tahdoin päästä taakastani eroon mahdollisimman nopeasti. Unessa tuntemasi asiat ovat aivan yhtä todellisia, kuin hereillä tuntemasi asiat, mutta ne ovat merkityksellisiä ja todellisia vähän eri osille mieltäsi. Siksi hereillä on helppo vähätellä unen merkitystä, mutta yrittäpä unissasi kieltää se sama fyysinen tuntemus, jonka tämä uni sinulle sensorisena hallusinaationa tuottaa. Se on yksi mielenkiintoisimmista asioista, joita tajuntaan ja uniin sukeltaessani olen törmännyt. Toinen on unien tapa huijata sinua että olisit hereillä, rakentamalla erilaisia kerroksia tajuntoja uneesi, mutta unohtaen aina fiksailla jonkun pikku jutun siellä. Itselläni se on tavallisimmin se, etten osaa keskittyä digitaalisiin kellotauluihin. Kolmas kiinnostava havainto on se tajunnan sekava joki, johon unen rajamailla meinaa pudota, todellisen vapaa alitajunta, jonka pystyy vielä ehkä palauttamaan mieleensä seuraavanakin päivänä.

Tajunta ja mieli itsessään ovat äärettömyyttä, ja jokainen meistä kantaa päässä omaa maailmankaikkeuttaan, joka on ikuisesti eristyksissä siellä. Voimme rakennella mustia aukkoja, madonreikiä niiden väliin avataksemme maailmaamme toisillemme, mutta se ei todellisuudessa tule koskaan olemaan samanlaisena missään muualla, kuin oman päämme sisällä, vaikka kuinka haalisimme meidät tuntevia läheisiä ihmisiä ympärillemme. Jokaisen päässä on se jumala, joka pystyy luomaan tyhjästä taivaat ja maat, tuhoamaan sen kaiken, se on jokaisen ihmisen tehdasasetuksissa, kun vain käy kytkemässä mielikuvituksen päälle ja tyhmyyden ja kapeakatseisuuden pois. Mutta tietysti jokaisella on myös täysi vapaus olla käyttämättä sitä.

2 kommenttia:

  1. wau. siisti kirjoitus. mietin usein samaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Näitä on täällä historian hämärissä aika paljon lisää.

    VastaaPoista