tiistai 2. lokakuuta 2012

Piilotajunnan psykologiaa

Olen eilisen ja tämän päivän viihdyttänyt itseäni lukemalla jotain 1960-luvun painosta Jungin Piilotajunnan Psykologiaa-teoksesta, joka on ehkä vähän harhaanjohtava nimenä, koska ensimmäiset 80 sivua pääpaino on ennemmin neuroositeorioiden vertailulla. Jung on hahmona ja ihmisenä mielestäni sympaattinen ja samastuttava jo siksi, että hän kykeni näkemään koulukuntien välisen fundamentalistisen sodan yli sen, että mitäpä jos molemmat (Freud pakkomielteessään seksuaalisuuteen ja Adler pakkomielteessään vallan tavoitteluun) suuntaukset olisivatkin omalta osaltaan oikeita, ja tutkisivat samaa omenaa eri puolilta heijastellen sitä oman persoonansa kautta, jolloin toinen kylki saattaa punertaa ja toinen olla täysin vihreä. Nykypäivänä ekstrovertti-introvertti-ajattelu on jo arkipäivää, mutta tässäpä seisookin nimenomaan syy siihen, että näin on. Jung näki Adlerin kiinnostuksen omaan itseensä, omaan pienuuteensa ja kyvyttömyyteensä, sekä Freudin innon syyttää kaikista ihmisen neurooseissa muita ihmisiä, lähinnä tietysti isää ja äitiä.

Jung huomasi siis, että useimmat potilaiden neurooseista saattoivat olla vähän kumpaakin. Freud on populaarikulttuurissa niin tunnettu hahmo, ettei häntä välttämättä tarvitse selitellä, mutta Alfred Adler on vieraampi kaveri. Pääpaino neuroositeoriassa oli se, että ihminen tahtoo pyrkiä valtaan, ja kehittää sen tavoitteen toteuttamiseksi neurooseja, mikä on julmin ja henkisesti väkivaltaisin vallan käytön väline. Neuroottinen ihminen ohjailee muita säälillä ja omalla henkisellä alemmuudellaan, ja keho voi mennä tässä jopa niin pitkälle, että aiheuttaa tukehtumis- ja sydänkohtauksia, jotka saavat varmasti kaikkien huomion. Tällöin neuroottinen ihminen on päässyt valtaan, ja neuroosi saa jonkinasteisen tyydytyksensä. Esimerkkinä oli nainen, joka oli kiintynyt isäänsä, eikä voinut sulattaa sitä katsetta, jolla tämä otti vastaan tuntemattoman naisen kutsun jonkin teatterissa (tai vastaavassa kulttuuritapahtumassa) käynnin jälkeen. Tämä hylkäys hautautui, kunnes se syttyi uudestaan myöhemmin naisen heilastellessa jonkun italialaisen rakastajan kanssa, ja tämän katsoessa samalla tavalla. Hän näki unia, joissa pedot katsoivat häntä samalla tavalla.

En tahdo vielä hyppiä alitajuntaan, luen tuon itse aihetta käsittelevän 40 sivua, sekä The Seven Sermons to the Deadin, ennen kuin pompin niin pitkälle. Se, miksi tahdoin ensin höpistä näistä, oli Jungin esimerkki erilaisista persoonista, se ekstro-intro-lajittelu, jota hän käytti. Hän käytti mielestäni loistavaa esimerkkiä, jossa kaksi nuorta kulkee maaseudulla. He näkevät linnan, jolloin sisäänpäin kääntynyt sanoo "olisipa kiva nähdä miltä tuo linna näyttää sisältä.", kun taas ulospäin suuntautunut sanoo "mennään sisään!". Introvertti muistuttaa (koska kykenee pitkällisempään harkintaa), että se saattaa olla mahdotonta, kiellettyä, rajoitettua. Ekstrovertti toteaa, ettei sitä voi tietää jos ei kysy. Hän näkee päässään ritareita ja hovin ja kaikkea värikästä ja hauskaa.  He menevät linnalle ekstrovertti aktiivisena tekijänä, introvertti perässä raahattavana, ja pääsevät sisään. Linna osoittautuu remontoiduksi, sisuksiltaan tylsäksi, mutta se on täynnä introverttiä kiinnostavia esineitä ja asioita. Tässä kohtaa roolit vaihtuvat. Introvertti unohtaa toisen olemassaolon ja muuttuu innokkaaksi ja puheliaaksi, tämä kaikki on hänen maailmansa ja hän on siellä kuin kotonaan. Ekstrovertti tylsistyy ja ahdistuu, tahtoo pois ja pitää introverttiä ihan mulkkuna.

Tämä osoittaa, miten molemmat toimivat yhdessä, ja ovat toisilleen ponnahduslautoja erilaisiin asioihin. Tunnistan tästä helposti ja pitkälle paitsi oman itseni, myös tapani toimia. Siinä missä olen introvertti mulkku ja melko kykenemätön luomaan sulavasti ja helposti sujuvia ja luontaisen tuntuisi ihmiskontakteja, huomaan alitajuisesti usein hakeutuvani ekstrovertin ihmisen seuraan. Tiedän, että saan itsestäni ja ymmärryksestäni enemmän irti, kun en vietä liikaa aikaa samanlaisen sisäänpäin kääntyneen idiootin kanssa, vaan annan täysin erilaisen ihmisen vetää minut tutustumaan asioihin, jotka eivät muuten elämääni välttämättä kuuluisi. Toisaalta vahingossa saattaa löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa sitten klikkaa oikeasti todella syvästi, ja joiden kanssa syntyy heti välitön yhteys. Nämäkään tyypit kun eivät ole yhdessä ihmisessä olemassa minään arkkityyppeinä, paitsi silloin kun puhutaan todella neuroottisista ja häiriintyneistä ihmisistä. Arjessa kaikki piirteet törmäävät ja sekoittuvat, värittyvät persoonan ja kokemusten läpi, eikä mikään ole pysyvää. Tämän ristiriidan ja anarkian ymmärtäminen tekee Jungista mielestäni tämän hullunkurisen pakan kovimman jätkän, hän ymmärtää ja hahmottaa merkityksen ja sisällön muodon ja kielen ohi. Sellaisia ihmisiä arvostan aina ihan helvetisti.

6 kommenttia:

  1. Siun takia mie oon koettanu opiskella näitä aiheita netistä, aivan vitun mielenkiintosia. Kompastuskivinä aika mukavasti toimii nuo lääketieteelliset termit, mitä ei ymmärrä, ellei ole aiheesta aikaisempaa kokemusta. Kiitti kuitenkin aiheen raottamisesta, vaikuttaa mielenkiintoselta. Ehkä mie koetan ottaa näistä enemmän selkoa joku yö. Oot sie opiskellu näitä enemmänkii vai miten siulta tulee tuota aihetekstiä noin luontevasti?

    VastaaPoista
  2. Hienoa kuulla, että inspiroi. Enpä oikeastaan, nämä jutut mistä kirjoitan vaan on pääasiassa jotenkin sellasia, mitkä on aina olleet meikästä siistejä. Lukiossakin olin parhaimmillaankin keskipaska, ja kirjotukset meni uskontoa lukuunottamatta päin vittua mahdollisuuksiin nähden, mutta eipä se jäänyt harmittamaan kyllä yhtään, kun on aina ollut pointtina vain se, että oppii itse. Nuo on kuitenkin kaikki sellaisia, jotka opettaa itsetuntemusta ja ymmärrystä siitä, miten se nuppi oikein pelittää.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostaisi sellainen piilokameraohjelma, jossa näitä meikän räpellyksiä vietäisiin yliopistoprofessoreille ja katsottaisiin, kuinka ne hajoavat kieleen ja puhtaisiin asiavirheisiin, jotka johtuvat siitä etten minä kuitenkaan ollut riittävän fiksu tajuamaan pointtia.

    VastaaPoista
  4. no jooooo olishan se iha viihdyttävää sekin :D mutta kyllä tälläsen astetta tyhmemmän tallaajan silmään aika vakuuttavaa tekstiä, taitaa siulla jonkunlainen haisu näistä kuitenkii olla. eipä siinä, mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää

    VastaaPoista
  5. Jung tuntuu olevan monessa suhteessa aika kova jätkä, olkoonkin välillä myös mystissävytteinen. Diggaan tavasti kirjoittaa asiaa härskin rennosti, mutta taitavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kaikesta voi aina suodattaa sen ylimääräisen kamppeen pois, koska Jung oli ihminen siinä missä kuka tahansa muukin. Kaikilla on omat sokeat pisteensä, eivätkä ne taas vähennä ajattelun terävyyttä muita asioita koskien.

      Poista