tiistai 23. lokakuuta 2012

On se jännä...

Jostain merkillisestä syystä täällä on muodissa se, että kaikkien vaatteissa on maalitahroja. Meni aika pitkään ennen kuin tajusin, ettei ihan kaikki ihmiset täällä taidakaan vaan olla raksalla töissä, tai remontoi kämppiään koko aikaa. Daniel huomautti myös, että aika monella on sellainen hölmön epäkäytännöllisen kokoinen pikkupaku, johon ei oikeastaan mahdu mitään, mutta jossa ei ole kahta tai kolmea paikkaa enempää tilaa istuakaan. Paitsi kirkkaankeltaisessa Klein bussisa joka pyörii tässä nurkilla. Hämmentävää on myös romumetallidiilerin auton torvi, se kuulostaa joltain ihme jäätelöautolta. Eilen kuunneltiin, kun kuului sekä se, että poliisien sireenit ja mietittiin miten hauskaa olisi jos se ajaisi poliiseja karkuun ja soittaisi sitä musiikkia ihan vain pakomusiikiksi. Muita hämmentäviä muoti-ilmiöitä täällä on nuorten poikien keskuudessa suositut, ilmeisesti futariin tai johonkin jengihommiin liittyvät geometriset kampaukset, joista olisi meidän kotikulmilla ehkä läpsytelty poikia pitkin korvia. En siis minä, minullahan ei ole varaa kuittailla ulkonäöstä kenellekään, mutta tiedättehän.. isot pojat!


Eilen pelleiltiin jääkaappitauluilla, Daniel piirsi jossain välissä viikonloppua meikän lentelemään avaruudessa, kun lauantaina soiteltiin Flight of the Conchordsin Bowieta sillä tavalla, että vaihdettiin kaikki Bowie sanat Jereksi. Illasta alettiin sitten piirrellä kuuluisia henkilöitä ja jotain jännää kautta Captain Beefheartin kautta päädyin Kurt Vonnegutiin, joka jätti postikortin: "Buy my books. I'm dead. Best Wishes: Kurt Vonnegut". Dan piirsi Allen Ginsbergin, joka sanoi "Buy my books. I am also dead." Oli hauska ilta, toisaalta aina kun duunissa kysyvät että onko mulla ollut kivaa täällä, ja selitän että joo, oon eksynyt matkalla Tescosta himaan ja rakennellut raameja, niin ne lähinnä katsoo oudosti kun en olekaan ollut dokailemassa ihan sikana. Tuntuu olevan melko yleistä kaikilla niillä, joilla ei ole perhe pallona jalassa, ja niillä joilla on, tuntuu olevan tarve elää sitä muiden kautta. Mutta kyllä, olen nauttinut olostani tässä hämmentävässä pitäjässä hyvin paljon.

Huomatkaa hieno avaruuskypärä kuvassa.




Kuvia olisi piirreltynä todella paljon, muttei ole skanneria niin ei oikein saa niitä mitenkään näkyville. Pitää jossain välissä koittaa keksiä joku konsti, osa niistä on jopa ei ihan täysin paskoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti