maanantai 1. lokakuuta 2012

Muutama biisi taas lisää.

Lisäilin noita pääasiassa Hermann Hessen tuottamia juttuja omana läjänään bandcampiin, löytyy täältä. Biiseissä itsessään on selitelty niitä, joten en nyt jaksa alkaa erikseen sössöttää samoja hommia uusiksi. Odottelen tässä sosiaaliviraston aukeamista kello yhdeksältä, jotta pääsen menettämään hermoni ja vääntämään korotetusta opintorahasta, jota KELA ei siis maksanut. Miksi se laitos ei voi koskaan toimia mun kohdalla? Lukeeko ne näitä? Keksiikö ne tahallaan uusia kaninkoloja, joihin voin taittaa nilkkani? Virkailijan kanssa katsottiin viimeksi, täyteltiin laput ja kaikki oli ok, perjantaina tuli kirje jossa sanottiin että meikään sovelletaan sosiaalitukilakia, mutta ei käytännössä mitään päätöstä mistään, joten nyt menen sossuun kysymään että mitä se meinaa. Uskoakseni siis juuri sitä, että haeppa rahasi sossusta. Parhaimmillaanhan tilanne on se, etten saa sieltäkään rahaa, kun ihmiset on makselleet Havoceja meikän tilille, vaikka ne kaikki on menneet sieltä poiskin, niin tuloinahan se silti katsotaan. Kaipa se on sitten myytävä vitusti levyjä, jotta saa reissunsa maksettua, pakattava matkalaukku täyteen omia levyjä ja myytävä niitä kymmenellä punnalla. Kusetuksen makua. Tällä hetkellä tilaukset vähän jumii, koska multa on sanoitus-sivut loppu, tulostimesta laserin jauhe, tai mitä ikinä se nyt onkaan, loppu enkä saa niitä lisää. Pitänee käydä kirjastossa tulostamassa.

Eilen kaivoin naftaliinista pitkästä aikaa My Dying Briden levyt, vaikka meininki on välistä ehkä vähän turhan gootti, on tuossa bändissä silti jotain. Helvetin hyviä riffejä ainakin. Ja fiilistä, Songs of Darkness, Words of Light ja Like the Gods of the Sun on soineet tässä aamulla. Kohta kyllä vaihdan takaisin Scott Kellyyn, koska se levy on vain niin järjettömän maaginen, että olen soittanut sitä yötä päivää, ja se pyörähtää aina vähintään neljä kertaa läpi ennen kuin vaihdan mitään muuta. Tuollaisia levyjä ei tule kauhean usein, onneksi nyt on ollut sekä tuo, että se Graveyard, mitkä ovat molemmat täysin erilaisia ja silti samalla tavalla toimivia ja jumauttavia levyjä, että on pakko vain pyörittää niitä uudelleen ja uudelleen. Nyt alan fiilistellä ja kyttäillä kelloa, syödä jogurttia ja skarpata. Jatkaa ehkä unitutkimusten lukemista. C ya!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti