perjantai 21. syyskuuta 2012

What we really need now is a perfect....Nasum.

Eilen lähdin lähes yllättäen Koppiksen, Konstan ja Ollin kyydillä Helsinkiin katsomaan Nasumia. Ryöstin bändikassasta 40 euroa, koska päätin että kyllä grindikassasta saa grindireissut rahoittaa. Automatkalla kuunneltiin uutta Feastemia, ja kyllähän se on ihan syystä niin järjettömän hyvä bändi. Ja ne ovat huomaamatta saaneet yhdistettyä meikän ajatuksen grindin ja bluesin yhdistämisestä niin hyvin, ettei meikän kannata enää edes yrittää. En osaisi kuitenkaan, hidastelut tulee grindcoreen meikäläisen sormista kuitenkin aina enemmän Neurosiksen kautta, kuin sieltä bluesista. Mutta hyvä, että Feastem osaa. Ne nyt kyllä osaa tehdä ihan mitä vaan. Söin koulussa yhden silakkapihvin ja vähän muusia, en ajatellut taas tulevaisuutta yhtään sen pitemmälle. Loppupäivänä ei tullut syötyä yhtään mitään ennen iltaa.

Nosturiin selvittiin ihan vähän myöhässä, Famine Year oli jo aloittanut, mutta kuulema kerkesivät soittaa vasta yhden biisin ennen kuin tultiin sisään. Mietinkin, keikan aikana, että melko pitkä setti, jos ovat puolelta aloittaneet. Oli myös kiva kuulla pitkästä aikaa pari vanhempaa biisiä. Jos jollain ei vieläkään ole Tervetuloa Tilastoihin 7"sta, niin metsästäkää nyt ihmeessä se jostain distrosta tai bändiltä itseltään. Se on parasta. Hero Dishonestista tiesin sen verran, että ne on tehneet Stenkan kanssa Mun Fanit On Typeriä Sikoja -biisin joskus ajat sitten, mutta olihan tuo oma laulajakin helvetin kova. Pitkästä aikaa sellainen suomalainen "perushosse" bändi, josta meikälle tuli heti ensimmäisten tahtien aikana sellainen fiilis, että nyt tässä on oikeasti sitä jotain. Olisin ostanut levyn, jos budjetti olisi taipunut sen verran.

Kaikki tuntuivat odottavan Nasumia ihan täysillä, itse vähän ihmettelin etten odotellut sitä mitenkään erityisen pähkinöinä, se on kuitenkin ollut työntävänä voimana siinä vaiheessa, kun grindiä alettiin soittaa pari vuotta takaperin, soiteltiin Inhale/Exhalea ja Disappointedia joka treeneissä, ja sitä ennen sitä tuli kuunneltua aivan helvetin paljon. Etenkin ennen sivariin menoa, ja vielä enemmän sen aikana. Taisin kuunnella Helveten läpi lähes joka aamu ennen töihin lähtöä, ihan vain että jaksan käydä siellä sekoamatta. Nyt mietin, onko aika ajanut siitä kohdallani täysin ohi? Ei. Kun intro alkoi, kylmät  väreet kulkivat heti niskavilloista perskarvoihin, ja kun meuhkaaminen alkoi, tajusin taas miten järjettömän kova bändi se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Settilista oli monipuolinen ja hyvä, yllättäen jäi kaipaamaan eniten biisejä Shiftiltä, Engine of Death, Twinkle, Twinkle Little Scar (joka on siis uudelleen tehty Cut To Fit) ja vaikkapa Fight Terror With Terror olisi ollut kiva tuntea selkäytimessään, mutta kyllä Time To Act! melkein korvasi nuo. Korvasi ne niin kovaa, että tuntuu vieläkin. Sain jonkun helvetin ison punkkarin polven suoraan nivusiini täysillä, ja seuraavat kolme biisiä haukoin henkeä ja huusin sanoja mukana vuoronperään. Tähdet olivat jotenkin oikeassa asennossa, ja kaikki mikä minussa on olennaista painautui omaa lantioluutani ja tämän kaverin polvilumpiota vasten. Tässä kivussa oli jotain niin helvetin väkivaltaista, että sen onnistui tuntemaan adrenaliininkin läpi, mutta se vaimensi kyllä tosi paljon. Nyt olo on vähän sama, kuin olisi ollut joukkotappelussa lyijyputkilla aseistautuneen norsulauman kanssa.

Loppuilta meni sitten nilkuttaessa, jouduin syömään McDonaldsissa, kun mikään muu inhimmillisen hintainen paikka ei ollut auki. Seuruettani ihmetytti korporaatiopaskan tukeminen. Minusta isoksi kasvaminen itsessään ei ole syy boikotoida, koska jos tuet helvetisti jotain yhtä pientä, siitä tulee pakosta isompi. Sen takia maailmassa on mahdollisuus globalisaatioon. En nauti mäkkärissä syönnistä siksi, että se ruoka itsessään on ihan paskaa. Ja kun tänään jouduin rahan puutteen vuoksi uudestaan käymään mäkkärissä, huomasin, että kyllä tämä aika on pakottanut isommatkin lafkat skarppailemaan nimenomaan vastuullisen ja eettisen toiminnan kanssa. Kahvikuppi mainosti olevansa Pauligin vastuullista kahvia, appelsiinimehu käsin poimitusta ja rakkaudella puhtaaksi runkatuista hedelmistä tehty. Toki on eri asia mitä meille kerrotaan, mitä se sanotaan, ja mikä siitä on lopultakaan totta. Meitä voi aina kusta silmään, jos niin tahtoo. Se on minulle toisaalta yksi ja sama. Ainoa oikea syy boikotoida jotain on kuitenkin vitun paskat ja ärsyttävät mainokset. Kapitalismi ei välttämättä ole perseestä siksi, että pienten yhtiöiden on pakko kasvaa isoiksi, jos ihmiset tahtovat tukea heidän toimintaansa (paitsi tietysti aina itseisarvoisesti UGssä pysyvän porukan päässä). Kapitalismi on perseestä siksi, että se antaa mahdollisuuden toteuttaa 1800-luvun imperialismia tänä päivänä. Se antaa porsaanreijän, jonka kautta ihmisestä tulee toiselle susi, ahneus ottaa vallan ja kaikki tehdään halvalla, kuluttaen enemmän kuin tuotetaan. Mäkkäri on tältä kantilta tarkasteltuna kuitenkin aika harmiton tapaus, jos sitä kritisoiva henkilö polttelee vaikkapa Marlboron tupakkeja kapitalismia ja globalisaatiota soimatessaan. Tupakan myymisestä kun on helvetin vaikea tehdä millään tavalla eettistä toimintaa. Ei silti minään moraalisaarnana tupakin polttajille. Minusta on ihan sama, mitä ihmiset tahtovat elimistölleen tehdä, koska kaikki meistä mätänee ja hajoaa sadan vuoden päästä kuitenkin jo melko kovaa vauhtia.

Aamulla sitten kikkailin itseni lattialla nukutun yön (pitkästä aikaa päätin nössöillä huolella, nukuin petarilla ja peiton kanssa....nynny.) jälkeen Konalan juna-asemalle ja siitä kohti Helsingin keskustaa. Siellä pyörin hetken aikaa, ja lähdin metrolla kohti Siilitien asemaa, jonne teimme Ollin kanssa tärskyt kotiin lähtöä ajatellen. Ajeltiin kaikessa rauhassa tähän, ja se jatkoi matkaa himaansa Jykylään päin. Minä ajattelin käydä suihkussa ja ottaa päiväunet, mutta kohtahan se Eetukin tulee jo himaan, niin ei välttämättä maksa vaivaa käydä enää nukkumaankaan. Mitähän sitä tänään sitten tekisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti