tiistai 25. syyskuuta 2012

Uusi Keski-Aika?

Uskon, että saatamme olla ajautumassa kohti uutta Keski-Aikaa. Siinä missä ensimmäisen aiheutti kristinuskon nousu yli pakanallisen ja järjestymäytymättömän Euroopan, aiheuttaa seuraavan Islamin järjestäytyminen ja nousu. Koko uskontohan kehittyy samoja askelia, samalla kiihkolla kuin kristinuskokin, mutta vain 600 vuotta jäljessä. Kristinusko nousi osaltaan luultavasti Rooman tuoman sivistyksen ja kehityksen aiheuttamana vastareaktiona, ihmisen tahtona luopua omasta kohtalostaan jonkun korkeamman haltuun. Perspektiivi ja vastuun määrä pökerryttivät pientä kuolevaista, elämän rajallisuus löi vasten kasvoja ja auttoi tietynlaisen konservatismin ja spirituaalisen puolen hitaan mutta varman nousun. Samanlaisia merkkejä on havaittavissa tässä ajassa. Ihmisillä on enemmän tietoa ja kehitystä ympärillään, kuin koskaan aiemmin, jumalat on ajettu ahtaalle ja nykyinen valtauskonto menettänyt merkityksensä. Nopea muutos antaa ihmisille tunteen voimattomuudesta ja liittämättömyydestä, jolloin herää into palata vanhaan hyvään maailmaan, joka tavallisemmin tarkoittaa enemmän tilaa uskonnolliselle fundamentalismille. Ehkä tuhannen vuoden päästä skientologia tekee saman tempun, ehkä jokin muu nuorempi uskonto, joka ei ole vielä edes syntynyt.

Voi vaikuttaa kaukaa haetulta sanoa, että vieras ja aggressiivinen uskonto voisi nousta maailmanlaajuisesti "isoksi jutuksi", muuttaa maailmaa, jossa älykkäät ja sivistyneet ihmiset ovat tottuneet keskustelemaan asioistaan älykkäästi ja sivistyneesti kokouspöytiensä ääressä. Niinkö? Se on muuttanut maailmaa jo. Se on muuttanut tätä meidän vapaan informaatiomme aikaa jo ihan vain olemalla olemassa, elossa lähinnä marginaaliin jäävien väkivaltaisten mielikuvien kautta. Esko Valtaoja kirjoitti tästä joku aika sitten mielestäni hyvin: eniten islamille hallaa tekee joka suuntaan pureminen, kyvyttömyys keskusteluun ja kritiikin vastaanottamiseen. Lapsellisuus muuttuvassa maailmassa. Silti Islam voi hyvinkin nousta maailman valtauskonnoksi. Se muuttaa nimittäin niitä käytänteitä, joita meillä tässä maailmassa on vapaan tiedon ja informaation käsittämiseen.

Kun puhutaan sensuurista internetissä, ajatellaan ehkä jotain Kiinaa tai muuta vapaata demokratiaa, joka rajoittaa ja alistaa kansalaisiaan suhteellisen surutta oman valtansa ja voimansa alle. Lähi-Idässä ja Afrikassa valtiot rajoittavat suunnilleen kilpaa hallintoa kritisoivaa materiaalia. Se antaa aina esimerkin sille, että muillakin on mahdollisuus rajoittaa vapautta. Se tehdään tietysti nimenomaan vapauden nimissä, kuten kaikki ne toimet, jotka tavallisimmin johtavat vapauksien rajoittamiseen. Meillä rajoitetaan kaupallisista syistä vaikkapa pirate bayhin pääsyä (mikä nyt ei itseäni liikauta suuntaan tai toiseen, muuten kuin vastakulttuuritoiminnan mielessä), mutta muuten internetissä tapahtuva sensuuri on ymmärrykseni ja näkemykseni mukaan vähäistä moneen muuhun maahan verrattuna. Silti, kun aletaan kieltää jotain, tulee nopeasti vastaan rajatapauksia, joiden kohdalla aletaan menetellä tietyllä tavalla. Viidenkymmenen vuoden päästä internet voi käsittää googlen ja kolme muuta sivua. Kuka tietää. Todennäköisesti kuitenkaan ei, älykkäät ja rohkeat ihmiset osaavat pitää sen verran meteliä, että prosessi ainakin hidastuu, ellei pysähdy kokonaan. Näemme tämän aikamme kuitenkin hyvin pitkälle informaatiolle ja sen käsittelylle rakentuvana aikana. Vaikka informaatiota itseään ei rajoitettaisi, mutta tapaamme käsitellä sitä muutettaisiin, voisi koko maailmankuvamme muutamassa sukupolvessa istuttaa uusiksi toiseen kontekstiin. Siitähän Keski-Ajallakin oli kyse, suurin osa kristillisestä filosofiasta ja munkin työstä oli vain vanhan, pakanoiden keksimän ja kehittämän tiedon uudelleensovittamista kristilliseen kontekstiin.

Mikä sai minut ajattelemaan tätä alunperinkään oli uutinen siitä, kuinka yhä useampi maa sensuroi internetin sisältöä, ja kuinka se pääasiassa tuntui tapahtuvan Islamin uskoisissa maissa. Se kertoo toki enemmän hallitsijoista, kuin uskonnosta, enemmän poliittisesta ilmapiiristä, kuin dogmista. Islam on vain ajanut itsensä pakkotilanteeseen, jossa se ei tahdo tai voi näyttää hampaattomalta maailman silmistä. Vaikka alkaa olla jo melko väsynyttä viitata rättipäiseen terroristiin, ja sellaisen näkeminen aiheuttaa lähinnä "kauanko ne jaksavat keuhkota?"-reaktion, ei sillä puolella voida antaa periksi tuumaakaan. Minkä tahansa nurkkaan ajetun eläimen luontainen reaktio on hypätä silmille. Joka ikinen sohaisu Allahia päin tulee olemaan sohaisu Islamin uskoisia päin, ja jokainen sohaisu tulee tuottamaan hyökkäyksen. Tilanne ei purkaudu näin mihinkään. Jotain muuta olisi keksittävä. Muuten edessä voi olla ajautuminen takaisin siihen älylliseen ja tieteelliseen takapakkiin, jonka ihmiskunta jo kerran koki. Toisaalta aaltoliike tuntuisi kehityksessä olevan muutenkin suhteellisen luonnollista, joten ehkä vain taas fiilistelen liikaa juttuja päässäni. Hyvin paljon mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti