tiistai 25. syyskuuta 2012

Uni, 25.9.2012

Viime yönä näin taas unta, jossa olin Jalkalassa, mummo ja pappa olivat molemmat siinä ja elämä kulki omaa normaalia rataansa. Joku naapuri oli tuonut Tytille rantahämähäkin, joka söi jotain tuholaisia, joita siellä oli kuulema ollut. Oli ilta, ikkunoista ei näkynyt mitään. Ihmeteltiin, että missähän se hämähäkki on, kun ovat myrkyllisiä niin pitää vähän varoa ettei pure jalasta. Seinällä roikkui kaulin, jolla se oli lepäämässä. Juttelin olkkarissa papan kanssa jonkun aikaa, hämähäkki pyöri vähän missä sattuu, kunnes täti tuli alakertaan ja liiskasi sen, ettei pure lapsia. Ketään ei varsinaisesti harmittanut, sillä olihan se vähän kuumottava otus kaikessa laskelmoivassa rauhallisuudessaan.

Mielenkiintoista tässä on itselleni parikin asiaa. Mummon kuolemasta on kohta kaksi vuotta, papan kuolemasta tulee vuosi. Mikään ei ole haalistunut, yksikään piirre, äänenpaino tai harmaa partakarva ei ole hävinnyt minnekään. Yhtä lukuunottamatta yksikään uni heistä ei ole ollut ahdistava, niissä tunnelma on aina sama, kuin kotona ollessa. Sama, kuin heidän luonaan aina oli. Näitä unia on ollut melko paljon, ja jotenkin tunnen ja tunnistan ne mielen levähdyspaikoiksi, alitajunnan luomiksi keitaiksi autiomaan keskelle, joissa voin virkistäytyä ja jossa he jatkavat elämäänsä. Näiden unien ajattelu tuntuu aivan siltä, kuin yrittäisi selittää veden alla elävien olentojen maailmaa täältä käsin. Tiedät sen olevan siellä, mutta et voi tuoda sieltä mitään tänne, tai se kuolee ja lakkaa olemasta oma itsensä, heti kun olet hereillä, ajatus ja muisto siitä vääristyy ja muuttuu joksikin muuksi. Se on hämmentävää, omalla tavallaan myös hienoa ja erittäin kiehtovaa.

Myös rantahämähäkin mukaan tulo on melko mielenkiintoinen, näimme niitä melontaretkellä pönöttämässä vanhalla laiturilla, ja mietin että miksi juuri se pääsi juuri siltä retkeltä tuohon uneen: Mikä on sen retken, tai sen eläimen, ja näiden muistojen yhteys tuolla meikäläisen tajunnan alla? Mitä sen kuolema merkitsee? Miksi se oli juuri tätini? Ehkä siksi, että he asuvat talossa nyt, se on täynnä lapsia ja uutta elämää, ja silti kaikki kunnioittavat juuri sitä, mitä siinä talossa on ollut aiemmin. Kukaan meistä ei koskaan unohda sitä. Hämähäkin kuolema saattoi olla vanhan väistymisen symboli, uuden alku. Itse asiassa nyt ajatellessani muistan kerran tappaneeni hämähäkin vessassa, mistä Tytti sanoi ettei niitä saa tappaa tai lehmä kuolee. Tällä on luultavasti jokin yhteys asiaan, mutta silti juuri tuon rantahämähäkin ilmestyminen ihmetyttää.

Internetin kaikkitietävät hörhöt tietävät kertoa hämähäkin olevan "tuhoavan naisellisuuden", "vainoojan" tai "terveyden", tai oikeastaan ihan minkä tahansa, symboli. Uskon, että nämä asiat linkittyvät aina kuitenkin ihmisen omaan alitajuntaan ja muistoihin, siihen henkilökohtaiseen kuvakirjaan, jota jokainen meistä mieleensä rakentaa koko elämänsä. Siellä ajat, paikat ja ihmiset menevät sekaisin ja sulautuvat yhdeksi, joka on se paletti jolla värität uusia paikkoja, aikoja ja ihmisiä mielesi mukaan. Ne ovat vain ja ainoastaan sinun päässäsi, ja mikä surullisinta, kuolevat sinun mukanasi ellet toteuta niitä ulospäin elämäsi aikana.

Tämä on saanut minut pohtimaan sitä, miten paljon tahtoisin veistää kuvia puusta, tai mikäli osaisin, marmorista tai muusta kivestä. Se on aina ollut minusta jotenkin äärettömän hienoa taitoa, joka nykyään alkaa olla jo melkein unohtunut, mutta jonka ylläpito olisi mielestäni tärkeää. Se on luomista tuhoamisen kautta, kulutat ja hakkaat koko ajan jotain pois kaivaaksesi sieltä esiin sen kuvan, jonka näet mielessäsi. Se olisi minusta aivan äärettömän hienoa. Lisäksi uskon, että kun noita piirroksia pääsisi toteuttamaan kolmiulotteisina patsaina, ne voisivat saada aivan uuden elämän omassakin päässä. Ongelma vain on siinä, ettei se mitään ihan nollabudjetin hommaa ole, ja pitäisi osata piirrellä anatomisesti korrektimpia ihmisvartaloita. Mutta se on aina opiskeltavissa, raha vain ei tunnetusti opiskelemalla lisäänny.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen uni. Piti ihan pohdiskella, mitä se meinaa.. Liittyiskö siihen että laitoin eilen teuraaksi navetan vanhimman lehmän, sen joka oli siellä ollut jo kauan ennen minun "mukaan tuloa". Olen jo muutaman eläimen teurasautoon taluttanut, mutta eilinen tuntui jotenkin erityisen pahalta ja rankalta. Vaikka en kovin herkkähipiäinen ihminen olekkaan (kaiken kokemani jälkeen) itkin lehmän perään ihan kuin pieni lapsi!!! Ehkä se vaan toi kaikki menetyksen tunteet pintaan ja mieleen sen,ettei mikään oikeasti ole enään niin kuin ennen? Pian siellä ei enää ole yhtään isän lehmää,vaan minun omani. niin kuin pian kaikki muukin on minun, eikä vanhempieni. Et semmosta. Ei muuta ku hyvää reissua, maiseman vaihdos tekee varmasti hyvää. Nähdään sitten kun reissu on ohi, ootte tervetulleita meille viettämään joulua jos haluutte.
    t. tätisi

    VastaaPoista
  2. Aika jännä homma, koska tuossa kuitenkin oli nimenomaan se, että mummo ja pappa olivat molemmat siinä, se yksi ainut tietty hämähäkki ja juuri sinä. Alitajunta on aina yhtä hämmentävä juttu, en usko yliluonnollisuuksiin, mutta eipä minulla vuosiin ole ollut teidän lehmistä niin tarkkaa hajua, että olisin tuota osannut edes vahingossa "laskea" jossain päässäni. Koittakaa jaksaa siellä, vaikka nämä vuosipäivät tässä ikävästi taas läheneekin... Tullaan ainakin käymään joulun aikoihin.

    VastaaPoista