maanantai 3. syyskuuta 2012

Raskas sunnuntai vaatii raskaat huvit.

Viimeisen viiden tunnin aikana olen tainnut vain jumitella muutamaa levyä. Nämä levyt ovat Reverend Bizarren So Long Suckers, molemmat levyt tietysti, Celtic Frostin Monotheist ja Neurosiksen The Eye Of Every Storm. En usko, että millään soittolistalla on mahdollista mennä tuosta painavammaksi, kyllä siinä alkaa olla niin raskassoutuisia säveliä, että moni henkisesti heikompi olisi saattanut lopettaa olemassaolonsa jo jossain vaiheessa. Minä vaan piirtelin koko illan. En muistanut, miten helvetin vaikuttavia levyjä nuo kaksi ensimmäistä olivatkaan. Reverend Bizarre on ehkä parasta, mitä Lohjan muutenkin suhteellisen eläväinen musiikkiskene on saanut puristettua, ja tuo viimeinen levypari etenkin on jotain aivan käsittämätöntä. Monotheist taas oli aluksi ärsyttävämmän kuuloinen, kuin muistinkaan, mutta tajusin jo puolessa välissä levyä, että vaikka en ole tätä jaksanut ihan kauhean montaa kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana kuunnellakaan, se on silti vaikuttanut minun tekemääni musiikkiin ihan helvetisti. Se mikä minulle on "sludge", on Celtic Frostin julmuutta ja Neurosiksen kuolevaisuutta ja kokeellisuutta. Tekniseltä kantiltahan nämä eivät tietystikään sano kenellekään mitään, mutta musiikki onkin itselleni ensisijaisesti aina fiilis-hommia.

En minä piirrellessäkään osaa juuri tekniseen puoleen puuttua. Hahmottelen vain levyn kansia ja muita tuollaisia ennalta sovittuja töitä, mutta niissäkin on paljon varaa sattumalle. En osaa luultavasti piirtää yhtään suoraa viivaa, kolmiulotteista neliötä tai geometrisesti todenmukaista pyramidia. En edes osaa päättää mistä päin valo tulee, minne pakopiste menee tai miten päin asioita pitäisi sommitella. Joskus päässä on vain kuvia, jotka täytyy tehdä lihaksi, joskus vain laitan levyn soimaan, otan kynän käteen ja katson mitä tapahtuu. Tämä sunnuntai oli juuri sellainen päivä. Tiesin heti aloittaessani, että tästä tulee jotain, mihin tulen olemaan tyytyväinen, ja että se pitää saada valmiiksi tänään. Se on sunnuntain työ. Tämän päivän tehtävä. Sain sen valmiiksi, ja olen siihen tyytyväinen. Se purki osaltaan kaikkea sitä stressiä ja ahdistusta, jota olen tässä tämän päivän aikana alkavaa viikkoa kohtaan tuntenut. Ei se sitä poistanut, mutta ilmentää ainakin. Poistamiseen tarvitaan jotain vahvempaa, kuten vaikka valmista biisiä...

Kuva on skannattu kolmesta eri palasta, eikä se silti ole ihan riittävä, skanneri on aivan liian pieni A3-hässäköihin. Se vähän harmittaa. Kyllä tuossa taitaa ehkä vähän huomata aina, missä kohti levy on vaihtunut alta, ainakin itse kykenen näkemään näiden kolmen erilaisen yhtyeen mukanaan tuomat elementit tässä hommassa. Pitäisi vaan taas ostella tusseja, kun nuo alkavat loppua, mutta yksi paketti maksaa päälle kaksikymppiä, eikä minulla taas sellaiseen varaa ole. Eli se on kitkuteltava sillä mitä on. Jos saan pitää koululla sen taidenäyttelyn tapaisen, niin raahaan tämän kyllä sinne ehdottomasti.

Huominen aamuherääminen vähän ahdistaa, tässä on ollut taas sen verran paljon vapaata koulun käyntiä, ettei meikäläistä oikein meinaa saada takaisin sinne. Mutta ehkäpä tässä on edessä suhteellisen pehmeä lasku, kun aloitetaan käsityöhommilla. Se on ollut yllättävän mukavaa, kun se on enemmänkin kuvataidetta, kuin sitä rasittavaa askartelua, mitä tehtiin keväällä. On savihommia  ja kaikkea muuta vapaampaa. Lisäksi saan luvan kanssa piirrellä kaikkea, eli ei nyt ihan kauheasti vituta olla siellä. Enemmän se tuleva liikunnanohjaus nyt rassaa, toisaalta päätin antaa sen olla karma-hommia, eli menee miten menee, se on kuitenkin vain yksi osa-alue, ja keskiviikon jälkeen se on jo ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti