sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Norjalaisia ja biisejä

Elämän satunnaisuus on hauska asia. Oltiin tuossa Amarillossa istumassa iltaa, meikä lähinnä piirtelemässä jossain pimeässä nurkassa, muut tietysti juomassa kaljaa ja pelaamassa huojuvaa tornia. Sieltä pois lähtiessä törmättiin norjalaiseen kaveriin, joka sitten tarttui matkaan ja tuli meille jatkoille, helvetin mukava ja kohtelias kaveri. Tässä sitten juteltiin ja istuttiin monta tuntia, nimet eivät kyllä vaihtuneet kertaakaan koko illan aikana, mutta tuntui ettei sille ollut tarvetta, heti klikkasi sen verran hyvin, että tiedän sen kävelevän vastaan vielä jossain vaiheessa tuolla Lahden yössä tai myöhäisessä iltapäivässä. Hän kertoi, että opettaja oli varoittanut Lahdessa dokailusta, kun tämä on niin väkivaltainen paikka. Sanoin että onhan tämä, mutta jos osaa pitää huolen omista asioistaan, saa luultavasti pitää naamansa ehjänä ja paitansa puhtaana. Se oli ihan innoissaan, kun soittelin vähän jotain epämääräistä paskaa kitaralla.

Olin muuten vähän innoissani kun löysin nauhurista parit biisit, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Ne olivat mielestäni aika hyviä, mutta melko randomeita. Päätin ladata ne bandcampiin tuollaisena omana läjänä, koska ne nyt olivat mielestäni hyviä. Kaikki oikeastaan ihan erilaisia. Ensimmäisenä on Sedative Moment, josta Eetu jostain syystä sanoi, että menen tekemään Red Hot Chili Peppersin työttömäksi. En todellakaan ymmärrä, mitä vittua se oikein horisi, en löydä tuosta mitään Chili Peppersiä sitten mitenkään päin. Mielestäni tuo vain onnistui olemaan kaikessa rosoisuudessaan juuri sellainen kuljettava tekele, jollaiset tulevat itsestään ulos, ja toimivat loistavasti aamuöiden värittäjinä. Sellaisten tekemistä rakastan yli kaiken, ja jos ne eivät väritä kenenkään elämää, niin ainakin minun. Olen monesti miettinyt, että on harmi kun olen pilannut niin monta muuten hyvää biisiä lauluilla ihan täysin. Instrumentaalimusiikki on itsellenikin tärkeää, mutta jotenkin joskus ajattelee, ettei tämä juttu ole valmis ilman sanoja. Onneksi sitä osaa välistä antaa olla.

Tässä sitten taas on laulut, mutta jotenkin tykkäsin tämän tekemisestä silti. Itselleni tähän taisi vaikuttaa vähän Radioheadin ja Mark Laneganin kuuntelu, vaikka ne eivät ehkä hirveän suorasti siitä kuulukkaan. Ne ovat kuitenkin olemassa ennemmin mielikuvan ja idean tasolla siellä jossain taustalla. Delayssä ne taitavat olla piilossa. Kaikki improvisoitu kitaran päälle pohjalta ylöspäin. Laulut tein seuraavana päivänä uudestaan, kun ei ollut riittävästi oikeaa fiilistä. Tässä kuuluu mielestäni jotenkin se kesäpäivä, jolloin se tuli tehtyä, auringon paiste verhojen läpi, monta lasia vettä, wurlitzerin lämpö piilossa jossain pohjalla..

Seuraavana on sellainen beattihässäkkä, jonka aion kyllä vielä käyttää, mutta joka fiilikseltään osui jonnekin näiden kaikkien muiden juttujen välimaastoon aika siististi. Soitin sen rummut vanhalla Yamahan kasarisynalla, siihen päälle bassoa ja pari kitaraa tekemään omia hämyilyjään. Tästä tulee joskus osa jotain räppihässäkkää, vähän tämän henkisille beateille olen sitä rakennellut muutenkin, pari biisiä siitä on valmiina, mutta väsään sen kaikessa rauhassa sellaiseen kuntoon ettei tarvitse hävetä korvia päästään.

Tämän viimeisen improvisoin jonkun löytämäni rumpuraidan päälle, jonka soittamista en edes muistanut. Välillä siinä on meikästä samaa fiilistä, kuin Neurosiksen Enemy of the Sunissa, ja tykkäsin tuon matkailukitaran soundista, kun siinä on stratocasterin mikit. Siitä innostuin myös etsiskelemään jotain oikeaa stratocasteriakin jostain, Feastemin Olli sanoi että voisi antaa mulle omansa. Se olisi meikästä melko hieno teko. Jotain tämänkin suuntaista olisi kiva saada aikaan enemmänkin, kitaran tai rumpujen soittaminen tuollaisessa bändissä olisi siistiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti