keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Muistiinpanot.

Nyt kerkeän ja jaksan purkaa noita muutamia pieniä muistiinpanoja, mitä kirjoitin tuolla päivällä. Ensimmäisenä tuossa lukee "pieni, mutta näkyvä osa". Sen pointti oli se, että kun nuoret pääasiassa voi hyvin, niin siellä on kuitenkin se pieni pahoinvoiva osa, joka alkaakin sitten voida jo todella pahoin. Vaikka ne onkin vain ne muutamat nuoret kylää kohti, niin ne alkavat tekemisen puutteessa ja nuppinsa kanssa hajoillessa purkaa pahaa oloaan ulkopuoliseen maailmaan ja ympäröivään yhteisöön. Muut eivät halua näitä enää  omaan porukkaansa, ja he joutuvat muodostamaan oman laumansa yhteisön ulkopuolelle. Jos nämä nuoret tavoitettaisiin, osoitettaisiin ymmärrystä ja otettaisiin heidän tilanteensa vakavasti, voitaisin saada aikaan ainakin jonkinlaisen henkisen heräämisen siemen. "Tuo tyyppi kuunteli minua, vaikka ei hyötynyt siitä itse mitenkään, enpä tiennyt että tuollaisiakin on, aika siistiä." Tuo ajatusketju kulkee nuoren pään läpi, ei ehkä viikossa tai kolmessakaan, mutta kun kyynisyys kerta toisensa jälkeen todistetaan mahdollisuuksien mukaan vääräksi, ihmisyys voittaa. Olen nähnyt ja todennut tämän käytännössä toimivaksi. Poskien kääntely vaatii luontoa, pitää antaa muksujen kusettaa itseään, pitää olla naurunalaisena vähän aikaa. Jossain vaiheessa he tajuavat, että tuohan kuuntelee meitä ihan oikeasti.


Toinen liittyi siihen, että raittiiden nuorten määrä on noussut, kun taas he kokevat vanhempiensa alkoholin käytön ongelmallisemmaksi. Uskon tämänkin olevan näitä laman oppeja, kun vanhemmat käyttävät alkoholia liian kanssa, lapset näkevät jo nuorella iällä mihin se tie johtaa. Onhan se nyt melko hämmentävää ajatella, että minäkin olin nähnyt lähipiirissäni pari konkurssia, muutaman avioeron, lukuisia tappeluita ja yhden itsemurhan ennen kuin täytin edes seitsemää. Kyllä se ihmiseen vaikuttaa, jos hänellä on vähänkään taipumuksia mehiläisten ja muurahaispesien tuijotteluun. Raittiiden ihmisten ongelma useimmiten vain on se, että asiasta pitää tehdä älytön numero. Siinä on hirveät määrät ideologiaa tai syitä taustalla. Totta kai minullakin on. Koko elämänkatsomus, elämän, ihmisyyden ja ajatuksen arvostus, elämän ytimeen keskittyminen, sekä tietysti olennaisin, että viina maistuu pahalta. Minulla ei ole mitään kymmenvuotissuunnitelmaa maailman käännyttämiseksi tähän samaan suohon, mielestäni jokainen pyristelee elämän läpi omilla eväillään, ja jos minun palikkani olisivat asettuneet yhtään toisin, saattaisin yhtä hyvin olla pahassakin pirikoukussa. Elämä on pienestä kiinni. Jos joku taas tahtoo tehdä elämässään muutoksen, tuen, autan ja keskustelen mielelläni asiasta. Se ei ole minulta mitenkään pois. Kuten ei ole sekään, jos joku päättää juoda paljon viinaa, tai polttaa pilveä. Niin kauan, kuin pidät mahdollisen vahingon täysin itselläsi ja kannat vastuun, saat tehdä lähes mitä tahansa. Kun mopo alkaa keulia, kannetaan sinut sitten korvasta vieroitukseen.

Kannabiksesta taisin jauhaa riittävästi edellisessä tekstissä, sanotaan nyt vielä se, että aineen kuin aineen kohdalla suurin vaarahan on aina se, että siinä on paljon hyviä puolia. Kukapa sitä tahtoisi olla ankeassa maailmassa, jos vaihtoehto on se, että on aina kivaa. Mutta kyllä se todellisuus on joskus otettava vastaan, se vaatii selkärankaa. Siis niiltä, joilla on todellisuudelle vaihtoehto. Minulle se ei tunnu missään, minun ei tarvitse aktiivisesti yrittää pysyä selvinpäin.

Toiminnan vapaus, järjestöt kuolee. Perinteiset vaikuttamisen keinot ovat nuorille vieraita, koska heidän mielessään ne mallit on raiskattu jo Kelan, Sosiaaliviraston ja työvoimatoimiston puolesta. Ne ovat tämän koneiston välineitä, malleja siitä mitä tähän moderniin demokratiaan kuuluu. Nuoret eivät tahdo edustuksellista byrokratiaa. He tahtovat suoria vaikutuskeinoja, suoraa ja läpinäkyvää toimintaa. Vanhempien ikäluokkien ei kuulu kasvattaa nuoria mahtumaan omaan, melkein sata vuotta vanhaan koneistoonsa, koska maailma ei ole enää sama, mihin se tehtiin. Tämä maailma vaatii mukautumista, sujuvuutta, jatkuvaa liikettä, nuorten pitää saada luoda oma demokratiansa ja löytää sen rakennuspalikat ja painotukset itse. Vähän tähän liittyen yhdeltä puhujalta tivattiin, että missä se aina kahden vuosikymmenen päässä oleva eläkepommi viipyy, kun ei se vieläkään ole sieltä tullut. Kaveri meni punaiseksi ja takelteli, ja sanoi että kyllä se nyt tosissaan pitäisi 10-15 vuoden päästä tulla. Muistan lukeneeni tämän vuoden puolella tehdyn tutkimuksen, en vain muista lähdettä, jossa koko eläkepommi jo kumottiin. Suomalaiset ovat alkaneet sikiämään ja ulkomaalaisia sopeutetaan tänne sellaista tahtia, ettei vääristymää lopulta tulekaan läheskään niin laajamittaisena, kuin millä on uhkailtu suomalaisia 1980-luvulta asti. Se vain on suhteellisen tehokas pelote, jolla saadaan suomalaista vapautta rajoitettua. Amerikassa käytetään sotaa, onhan tämä huomattavan paljon pienempi vaurio miltään kantilta tarkasteltuna.

RAHA. Isolla ja alleviivattuna. Jos nuorista tahdotaan kasvattaa inhimmillisempiä ja ympäristöstään kiinnostuneempia, täytyy heidät saada irrotettua siitä fiksaatiosta, joka heillä on rahaan. Toki tässä kohtaa otantani on pieni, yhden kunnan muutamalla nuorisotalolla pyörivät nuoret, sekä satunnaiset kohtaamiset ja osaltaan myös internet-kohtaamiset. Silti minulla pistää aina korviin se, miten pakkomielteisesti nuoret suhtautuvat rahaan. Joku on saanut jotain uutta, toisen nuoren ensimmäinen kysymys on paljon se maksoi. Liian pieni summa on automaattisesti huonompi tuote, kuin kaverilla. Tämä oli mielestäni vähän vinksahtanut piirre 12-16-vuotiaissa nuorissa. Ehkä tässä on jotain eroja myös kaupungissa ja maalla kasvavien välissä, jotenkin en jaksa uskoa, että maalla eläessä keskityttäisiin koko ajan noin pinnalliseen puoleen, mutta varmaksi en sano. Toki rahasta puhumiselta ei voi välttyä, kun nuorisotyössäkin pitää koko ajan leikata rahaa, mutta ei sekään ole yksi ja sama, miten rahasta puhutaan. Vastuullisempaa rahan käyttöä opetellaan monilla nuokuilla, mutta silti myydään monta pussia karkkia samoille tyypeille illan aikana. Toki tästä mallista voi syyttää mediaa, länsimaista kulttuuria, vanhempia, kouluja, ihan ketä tahansa. Tai sitten voi käyttää aikansa hyödyllisemmin, ja keskustella tästäkin asiasta nuorten kanssa. Ei mene ihan helpolla jakeluun, mutta kaipa siinäkin saa vähän kerrallaan jonkinlaista työtä tehtyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti