sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Eskalaatiolauantaita taas kerrakseen.

Käytiin Torvessa, ja kyllähän taas peruslahtelainen eskalaatiolauantai lähinnä väsytti. Kuului aseiden pauketta pihalta, sisällä joku kääri moottorisahan ketjua nyrkin ympärille ja kävi jututtamassa kaveria, poket, jotka tuurailivat Jarttua, retuuttelivat sammuvia ulos vähän turhankin kovakouraisesti, keski-ikäiset naiset pakenivat omaa todellisuuttaan humalaan ja melko kuvottavaan pariutumisrituaaleihin ylipanostamiseen.... Punkki oli sentään ihan menevää ja mukavaa, mutta se oli silti vähän turhan väsynyttä kaiken tämän ympäröivän todellisuuden keskellä, mieluummin olisin katsonut bändiä, joka onnistuu musiikillaan ajamaan kaikkien näiden ihmisten asian, ja yleisö voisi vain olla hyvissä fiiliksissä koko ajan. Mutta eipä tietysti.

Näitähän nämä taas on. Humalaisten katselu sen metsässäistuskeluretken jälkeen ei oikein napannut, en kyennyt löytämään näille ihmisille ja heidän tarpeelleen hukata itsensä mitään kiinnostavaa paikkaa mielessäni. Ja siksi varmaan taas vaikutin vaan etäiseltä mulkulta ja rokkipoliisilta, joka istui siinä miksauspöydän edessä haukottelemassa koko ajan. Mietin kyllä monesti, että olisin hyvin voinut pysyä kotonakin, ei minulla ole näille ihmisille mitään annettavaa, eikä heillä minulle. Mutta olinpa siellä kuitenkin. Olenpa ollut ennenkin.

On tullut tässä viimepäivinä taas piirreltyä jonkun verran, pitää skannailla juttuja jossain vaiheessa. Kunhan saa vain väriteltyä ensin niitä. Musiikki on soinut taukoamatta, ja on kuunneltu Sähkö-Iskun biisiä Sata Kaljaa ainakin 500 kertaa, se on pelottavan hyvä biisi. Käykää kuuntelemassa Youtubesta, jos ette usko, en jaksa nyt linkittää sitä. Pakko käydä ostamassa se vinyyli Pitkä Pubista jossain vaiheessa. Roope ja Kaapro lähtee huomenna jossain vaiheessa aamusella, meikällä on edessä taas pitkä ja outo sunnuntai, ennen kuin menen kouluun, ja koulu puolestaan tarjoaa kuraattori-terveydenhoitajan kanssa sovitun tapaamisen kymmeneltä. Ensi viikolla pitää myös vetää liikunnanohjaus, mikä jänskättää ihan vähän, mutta se on taas niitä asioita, jotka kulkevat omalla painollaan, tai eivät ollenkaan. Karma hoitaa.

Nistikon Joonas soitti tänään päivällä tulevansa vuorostaan ensi viikolla pariksi päiväksi tänne hengailemaan. Kuulostaa hyvältä, meikä taitaa pyörittää täällä pikkuhiljaa ihan täysipäiväistä kaupunkikommuunia. Kunhan vain saan valita itse ne ihmiset, jotka täällä pyörii, vituttaa aina kun kaiken maailman tuntemattomat tunkee sisään joidenkin kavereiden mukana, vaikka monesti löytyy hyviäkin tyyppejä, niin usein sellaiset nurkkiin liimautuvat oman elämänsä supersankarit kyllä vituttaa.

Elämässä tapahtuu paljon jänniä juttuja, se jo hautaamani Walesin reissu hyppää takavasemmalta eteen, ja meillä olisi joku miljoona keikkaa juuri noille kahdelle kuulle. Meikää vituttaa nyt ihan homona, koska mulla on mahdollisuudet päästä tänne työharjoitteluun aika vähissä, ja sitten pääsen toisaalta Walesiin, mutta tämä syksy alkaa sitten olla keikkojen osalta melko taputeltu. Se ahdistaa, koska tahtoisin soittaa keikkoja. Mitään en ala kuitenkaan perumaan, koska sitten jos Walesin hommat menee vituiksi, meikällä ei ole edes keikkoja. Se on nyt lähinnä hermoja kiristävä riippakivi. Toinen jossakin päin mieltä hämmentävä tekijä on viimeaikoina lisääntyneet oudot seksuaaliset unet, joissa on joko hämmentäviä vertauskuvia, tilanteita tai ihmisiä, joita ei ole olemassa. Tai en ainakaan ole koskaan nähnyt sellaisia ihmisiä. Ehkä se pitäisi taas vain ottaa kitara lapaseen ja tehdä nuokin tajunnan portteja hakkaavat biisit pois kuleksimasta, niin pääsee eroon unistakin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti