torstai 6. syyskuuta 2012

Ekat treenit

Kävin tänään ensimmäistä kertaa uuden bändin treeneissä määkimässä, ja näemmä kelpasin kipeänäkin. Se on melkoisen venkula tunne, kun laulat, eikä ole oikein mitään tuntumaa siihen, miten tuo ääniä tuottava osa elimistöstä oikein toimii. Se vaan lähtee vetämään ääntä alas, vaikka ei tunnu kurkussa yhtään siltä. Mutta tuli kyllä kutsu seuraaviinkin treeneihin, että mikäpä siinä. Helvetin hyvä meininki ja mukavaa jamittelua. Ehkä siihen saisi pari jotain omaakin biisiä ujutettua ajan kanssa. Kipeänä Sopenkorvesta himaan fillarointi olikin sitten ihan oma odysseiansa. Pyörä on paska Soliferin Helmi, Jopokopio, joka alkoi hajoilla tosissaan jo ensimmäisellä viikolla oston jälkeen, mutta jota en silti muka osannut viedä vuoden aikana takuuseen, ja nyt on myöhäistä. Renkaat olivat kesän jäljiltä tyhjät, ja ajattelin käydä Shellillä täyttämässä niitä. Ilmapumppu oli rikki, tai jotenkin ihmeellisesti lukossa, kun en kerran osannut käyttää sitä. Suhina kävi, joten ajattelin että kaipa sinne nyt ilmaa sitten meni. Onnistuin tyhjentämään takarenkaan. Fillaroin Vilille hakemaan treeniksen avainta, ja siitä kotiin, jokainen Lahden kaupungin ympäristötekniikan rakastama mukulakivi tuntui tosi vittumaisesti perseessä ja alaselässä, joka nyt on muutenkin tästä kuumehouruilusta kipeänä. Silti oli mukava huomata, että teki silti mieli laulaa, eikä se vituttanut itsessään yhtään. Vain se kaiveli, että ei voinut vetää terveenä, jolloin se olisi ollut huomattavasti hauskempaa. Ensi kerralla otan vielä delaypedaalin mukaan, jotta saan sekoilla itsekseni niiden jamittelujen alle jotain taustahommia.

Pääsin kotiin ja otin huomisen saikkua, kirjoittelen jotain korvaavia esseitä, ja jos ei ihan järjettömän kipeä ole, niin voisin esitellä Joonakselle vähän Lahtea. Mistä tulikin mieleeni, että joku katutaiteilija sohlasi Jonen grillin eteen helvetin osuvaa neliötä, jossa luki "TAKE AWAY THAI BOXING". Nauroin ja näytin jätkälle peukkua. Siinä samassa karma pudotti syliini toisen iloisen yllätyksen, ja löysin leffateatterin edestä jonkun siihen jättämät pop cornit, jotka olivat vielä melkein lämpimiä! En ole kauhean kova käymään leffassa, mutta ne popparit ovat mielestäni ehkä parasta. Nyt sain jonkun jämät ilmaiseksi. Raxi tosin meinasi heittää niitä pois, mutta enpä antanut, söin ne mieluummin itse.

Pitäisi käydä taas suihkussakin, en ole sitäkään muistanut harrastaa ihan hetkeen, ja etenkin kipeänä on siistiä käydä illalla suihkussa ja mennä puhtaana sänkyyn palelemaan ja trippailemaan kuumehuuruissaan.  Jos sitä saisi vaikka visioita, joita voisi käyttää tuon bändin biiseissä, niissä saa pyöritellä juttuja vähän vapaammin, mutta suomeksi kirjoittaminen vaatii vähän totuttelua, eli alussa kaikki biisit taitavat olla melko samasta puusta, ennen kuin uskaltaa ottaa vapauksia ja kokeilla. Ajan kanssa ja kaikessa rauhassa. Tuossa oli kuitenkin vasta ekat treenit, ja meikäläinen kelaili jo nauhoitteluhommiakin.. Mutta meininki oli kaikin puolin miellyttävä, suhtautuminen soittamiseen myös. Meikäläinen ei kuitenkaan selvinpäin ihan kauheasti enää jaksa katsoa soittajia, jotka tulevat treenikselle lähinnä pakoon omaa elämäänsä, olemaan kännissä ja vellomaan kaikissa mahdollisissa kriiseissä. Onneksi siitä ei ollut hajuakaan tässä porukassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti