tiistai 24. heinäkuuta 2012

XI Too Slow

Spending your time
In search of your own place
Educating yourself
To fit the world in constant change

How did it come to this?
We're getting old before we're even born
Technocratic society
Worshipping the god of economic growth


Kun nyt kerta kirjoitin päivemmällä samasta aiheesta, niin jatketaan sitten, saan tuon levynkin joskus sössötettyä läpi. Tämä biisi tuolta ilmeisesti torstaina perillä olevalta Havoc Supreme-levyltä siis kertoo nimenomaan siitä, miten kehitys ylittää käsityksen. Vaikka osa ihmisistä kykenee oppimaan uutta ja omaksumaan uusia toimintatapoja, on suurin osa ihmiskunnasta silti aina jumissa menneestä. Toki myös konkreettisesti kolmannen maailman kohdalta, mutta myös erittäin tehokkaasti tämän hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskelläkin. Sillä aikaa kun etsit omaa paikkaasi, jatkokouluttaudut päästäksesi työttömäksi, joku toinen on kerennyt laskeutua sinun silmissäsi kiiluneelle paikalle, ja saat tyytyä johonkin huonompaan vaihtoehtoon, harhautettuna pois omasta elämästäsi.

Tämä biisi oli aluksi jotenkin vaikea, sillä oli monta paskaa nimeä, mutta kun se lähti edellisen jälkeen todella nopeatempoisesti, naureskelin että eikö se nyt yhtään nopeammin vielä voi lähteä. Lähtihän se. Monesta se voi tuntua joltain väliinputoajalta, mutta se johtuu vain sen paikasta levyllä. Se on loppupäässä, mikä on aina haastava paikka biisille kuin biisille, ja se on Working Class Zeron perässä. Siinä on paska rako köllötellä. Mutta biisinä se on mielestäni hyvä, Eetu teki sen ja siinä on hassu temponvaihdos (tai en minä tiedä vaihtuuko siinä tempo, siinä vaan soitetaan ensin nopeammin ja sitten hitaammin) ja puoliksi vitsillä siihen ja sen yllättävyyteen viitaten huusin treeneissä että "how did it come to this?", miten tässä nyt näin kävi. Se jäi sitten ihan oikeaan biisiinkin ja se tavallaan teki sen koko biisin.

Kaikki on uhrattavissa taloudellisen kasvun nimissä, siitähän tässä maailmassa tuntuu tällä hetkellä olevan kysymys. Koko eurokriisikään ei ole mitään muuta, kuin yritys pitää huoli siitä että kasvu jatkuu, pitää huoli siitä ettei se tyrehdy, koska olemme pakottaneet itsemme jatkamaan kasvua. Lama ei kerennyt edes lähteä, ennen kuin se jo hiipii takaisin. Onko se koskaan pois mennytkään?  Kolmiulotteinen levittäytyminen on muuttunut jo neliulotteiseksi, kun nyt tehtävät päätökset sitovat meidän lapsemme ja heidänkin lapsensa maksamaan meidän isiemme velkoja. Siinähän maksavat. Onnea vaan, terveisiä täältä menneisyydestä, oli olemassa myös meitä, jotka eivät tahtoneet kaikkea tätä. Enkä tarkoita lyhytnäköisesti velkaa, lainatakauksia ja muuta, vaan kaikkea tästä paskasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti