keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Vihreät Kalat


Se voi olla vaikeaa kuunnella joillekin, tai se voi olla helppoa sivuuttaa. Olen silti nähnyt sen eteen enemmän vaivaa, kuin minkään aikaisemmin tekemäni. Soitin juttuja uudestaan vain, jos niissä ei ollut riittävästi fiilistä, muuten kaikki jutut ovat ensimmäistä ottoa. Kitarat on nauhoitettu Fenderin minivahvistimen läpi, rumpuina on käytetty kaikkea satunnaista romua. Jokaisen biisin kohdalta löytyy erikseen infona mitä kaikkea sinne on soitettu. Sanat löytyvät niihin biiseihin, mihin sellaiset on. Olen kiitollinen niille, jotka jaksavat sen alusta loppuun. Muut voi haistaa kakan. Ja koska minä tykkään selitellä tekemisiäni ja availla taiteellisia lukkoja, sössötän näistä nyt vähän lisää:

1. Nitro

Ainahan ne introjen nimet pitää jostain merkillisestä syystä vääntää rullalle, en tiedä miksei pelkkä intro muka kelpaa. Tämän tein jossain välissä muutaman kahvipannullisen jälkeen ennen nukkumaan menoa, se on kaikin puolin tavallaan tuollaista edellisten ja ensimmäisten tekemieni biisien meininkiä, ei säröä ja paljon kaikkia hämyääniä. Tätä varten kannoin tuon Wurlitzerinkin keittiöstä olkkariin, ja soittelin sitä tähän ja samalla pariin muuhunkin biisiin, kun kerta jaksoin sen kantaa. Sanojen lopun kahvin tarvetta mietin hetken aikaa, mutta laitoin sen kuitenkin ihan vain siksi, että se oli jotenkin keskeisestä kamaa tätä projektia tehdessä. Koko paska sai kuitenkin alkunsa siitä, kun menin keittämään kahvia, ja vahingossa tönäisin tyhjää tölkkiä, josta lähti hauska ääni. Tämä oli "älä tee mitään neljään päivään" kokeen ensimmäisenä iltana, ja oikeastaan tämä koko juttu johtuu siitä. Siitä ei taida olla kuin viikko, ja se tuntuu nyt joltain vuoden takaiselta jutulta, kun on tehnyt nämä sen jälkeen.
 Soittimet: Ämpäri, Wurlitzer, veitsi slidena, muutamia kitaroita, basso ja laulu

2. Kasa Ruumiita

Tämä oli se ensimmäinen biisi, lähdin ihan suorilta apinoimaan Beefheartia, hakkasin tölkkejä ja soittelin kitaraa ja bassoa. Sanat kirjoitin kahdella läpi pyöräytyksellä ja lauloin sitten vain läpi, ei siinä ollut mitään niin kamalan vaikeaa. Ei tarvinnut pyristellä luomisen tuskien kanssa, koska tekeminen oli sen verran kivaa. Kaikki meistä vanhenevat joskus, eikä sen syrjään sysääminen hävitä sitä asiaa mihinkään, vaikka kuinka koittaisi elää ikuista nuoruutta. Mieluummin elää tällaista henkistä keski-ikää ja parikymppisenä, niin ei tule sitten mitään ikäviä yllätyksiä jossain vaiheessa..
 Soittimet: ämpäri, harja, euron kellopeli, kitara, basso, tyhjät limpparitölkit ja laulu
3. Kävellen...

Tiedät tehneesi välisoiton, kun se syntyy yhden biisin nauhoituksen ja miksauksen välissä, ja saat tehtyä sen alusta loppuun saman tien. Soittelin tuota ruumiitonta matkakitaraa vaan akustisesti ja se kuulosti vähän banjolta, silleen hauskasti. Sitten soitin Charvelin akustisella vaan bassot ja kitarat ja slidet, lopuksi vähän rumpujuttuja.
Soittimet: Matkakitara, Charvel, meikän jalka, lamatamburiini

4. Teurasauto Blues

Tämän kanssa painin ehkä eniten, aluksi tein ihan liian vaikeat sanat ja vitutti ja mietin että ihan vitun paskaa, ei mikään ole mulle vaikeeta tai sitä ei tehdä. Kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, oioin koko paskaa ja sain siihen samalla vähän enemmän järkeäkin. Laulaessa huomasin että sanat loppuu kesken ja improvisoin siihen uuden lopun, joka oli helvetin onnistunut jo ihan siksi, että tavut menivät tasan. Onnittelin itseäni, lauloin taustat ja siirryin miksausvaiheeseen huokaisten helpotuksesta. Tässä biisissä lampaat eivät ole bläkmetal tekstien kristittyjä, vaan ihan yhtälailla vaikka ateisteja tai muslimeja, jotka eivät ole heränneet tajuamaan omaa ihmisyyttään ja mieluummin vellovat omassa helpossa elämässään vain siksi että se on helppoa. Cut To Fitin Palavassa Paskassa laulettiin lampaiden hallitsemisesta, Noidankehässä siitä miten lampaat jonottavat teurasauton perään, ja tässä sudet ajavat lampaita teuraalle. Puolet teistäkin on susille sukua viittaa siihen, ettei ole olemassa hyvää tai pahaa. Puhuin tästä viimeksi tänään koulupastorin kanssa. Ihmiskunnalla olisi paljon helpompaa, jos he hankkiutuisivat eroon äärimmäisen hyvyyden ja pahuuden käsitteistään, ja myöntäisivät, että kaikki kykenevät kaikkeen. Kun hyvien ihmisten perversioista ja puutteistakin puhuttaisiin ja ne hyväksyttäisiin inhimmillisinä ristiriitoina, ne eivät muodostuisi tabuiksi. Gandhi makasi alasti lasten kanssa, Martti Luther oli antisemitisti vanhoilla päivillään, ja John F. Kennedy pani vähän ketä sattuu. Perussanoma on se, että kun ihmiset odottavat loppua, he kulkeutuvat siihen alitajuisesti ja tekevät kaikkensa saadakseen turhan marttyyrikuolemansa. Loppuun päin tulee tietysti omiin oloihinsa sulkeutuneen absolutistin itkupotkuraivari siitä että saatte vittu pitää tunkkinne.
Soittimet: Tietokonepöytä, mikkiloota, basso, kitara, tyhjät tölkit, laulu, veitsi ja haarukka, sekä purkki kaakaoströsseleitä (huonompi, kuin suolasirotin, jos minulta kysytään.)

5. Vihreät Kalat

Tästä puhuinkin aikaisemmin, antoi koko levylle nimen, koska kävimme katsomassa koulun kanssa vaivaannuttavaa nykyteatteria, ja ajattelin että monelle voi tulla tällaisesta lo-fi-kolistelusta vähän samat fiilikset. Sanoissa kalat ovat ihmisiä, jos joku ei hoksannut. Ja meri on maailma. Ja se alkaa olla jo pelkkää verta. Jos oli olemassa jonkinlainen jumala, se ei tahdo meitä enää. Vaikka kukaan ei välttämättä jaksakaan kuunnella tätä levyä näin pitkälle, voin ehkä jatkaa silti vielä biiseistä sössötystä loppuun asti. Näistä saa toki keskustella, jos jotain tulee mieleen. Tämän levyn kohdalla olen äärimmäisen epävarma ihan kaikesta, koska se on ensimmäinen kerta kun teen jotain kokonaan suomeksi. Ei edes sillä, että sen kirjoittaminen tuntuisi hölmöltä, onhan sitä tehnyt jo Cut To Fitillekin vaikka kuinka monen levyn ajan, mutta huudon taakse on helppo paeta, ja kun vihaa saa ilmentää kovaan ääneen, se on jotenkin luontevampaa. Nyt taustoissa oli ihan eri meininki, ja kaikki on vähän niinkuin kantapäiden kautta oppimista.
Soittimet: tölkit, pöytä, veitsi ja haarukka, halpa kellopeli, basso, kitara, laulu, ainesosa X.

6. C8H10N4O

Tämän improvisoin Wurlitzerilla haettuani uuden kupin kahvia, eihän se mitenkään vaikea tai äärimmäisen hieno ole (en ole pianisti, kuten en myöskään rumpali, kitaristi, basisti tai laulaja), mutta tahdoin siihen auringonpaisteeseen, kahvihetkeen ja kaikkeen hyvään fiilikseen tehdä jonkun pienen hissimusiikkihenkisen pätkän. Että jos oltiin äsken meren pohjassa, nyt noustaan hissillä Marsiin asti. Nimeksi meinasin laittaa Pyöräillen, koska ensin siitä tuli sellainen fiilis että fillaroidessa tätä olisi hauska kuunnella kun ajelee puistojen läpi, mutta se tuntui jo liian homolta. Se tuntui jonkun helsinkiläisen mukarokkarin soololevyltä, ja aloin jo kuulla päässäni sen sössötyksen Hakaniemestä ja muusta paskasta, joten otin reippaasti takapakkia ja annoin sen nimeksi vain kofeiinin kaavan ja päätin etten koskaan kerro tuota ajatusta kenellekään ainakaan julkisesti internetissä.
Soittimet: Wurlitzer

7. Uni Marsista 

Tämän tekstin kirjoitin nähtyäni tämän unen ja olen onnellinen siitä, että sain sen ympättyä vihdoin ja viimein edes jossakin muodossa käyttöön, koska se on mielestäni yksi maailman siisteimmistä unista. Lisäsin tuon pätkän biisin kuvaukseenkin, koska ihan kaikkea fiilistä ei kuitenkaan saa mahtumaan muutamiin sanoihin. Silti olen innoissani siitä, että sain kerrankin käytettyä muutakin alitajuntaani kuin tajunnanvirtaa, eli siis unia, jotenkin hyödyksi. Huomasin tänään sitä kuunnellessani, että myös yksi Möllin maukaisu pääsi nauhalle Wurlitzeria äänittäessä, melko alkupuolella koko hässäkkää. Maksoin sille tietysti esiintymisestä asianmukaisen korvauksen, ja annoin herkkuruokaa.
Soittimet: pöytä, veitsi, desin mitta, tyhjät muovipullot, suolasirotin, kitara, basso, Wurlitzer, metallinen keksirasia, Mölli.

8. Sade

Heräsin viime viikolla yhtenä aamuna ukkoseen, ja aloin melkein heti väsäillä tätä. Se tuli ulos sitä mukaa kun teki, ja sitä on kuvailtu "mystiseksi". Hauskaa on se, että tiedän täsmälleen mikä sen mystisyyden sinne tekee, se on yksi keskeisiä juttuja kaikissa meikän mystisissä jutuissa, ja sen soittamisesta nautin aina kaikkein eniten. Se mystisyys on kaiken suola, se on voodoo. Tölkit on soitettu koko paskaan ensin, siksi olin aluksi vähän hukassakin sen kanssa, että mitähän tässä nyt lähtisi oikein tekemään. Painoin vain reciä, annoin mennä ja soittelin kaiken muun sen päälle. Sitten nauhoittelin vielä sadetta sinne. 
Soittimet:  kannut, pöytä, suola, veitsi, kitarat, basso, laulut ja sade.

9. Kummitusjuna 

Tämä on vanha biisi, joka piti varta vasten pyytää kaverilta, kun minulla ei ollut tätä enää olemassa missään. Ajattelin vain, että se on täydellinen loppu tälle, koska se on samaa minimalismia, samaa kolinaa ja fiilistä, ja yksi niitä harvoja biisejä, jotka olen tehnyt suomeksi. Kummitusjuniahan on ollut maailma pullollaan jo vaikka kuinka. Tein tämän treeniksellä muistaakseni noin viidessätoista minuutissa, soitin vain rummut, lauloin sen päälle, ja sitten soitin kitarat jälkeenpäin siihen. Levy on hyvä lopettaa siihen monen biisin ajan odotettuun maailmanloppuun.
  Soittimet: OIKEAT RUMMUT, kitarat, laulu 

Koska näillä näkymin olen hetken pois, voin laittaa myös tämän tänne. Valaistusta kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti