perjantai 27. heinäkuuta 2012

Tein taas uuden demon.. Ja saatiin levyt!

http://j-kill.bandcamp.com/album/blacklight

..En oikein tiedä että missä välissä tämä syntyy, aluksi tein yhden instrumentaalin, ja mietin että tämän tapaiselle kamalle mulla ei yleensä ole käyttöä, ne jäävät vaan pyörimään jalkoihin. Nyt sitten tein sille toissapäivänä ja eilen loput biisit ympärille.

Like Fire

Koska Stars In Bloom oli ensimmäinen valmis biisi, päätin kokeilla tehdä sille jonkun "lauleskellun" biisin, jossa olisi vähän sama ajatus. Nimittäin se, ettei minulla ole pienintäkään käryä siitä, mistä tämä kaikki meikälle oikein tulee. Olo on kuin jollain ukkosen johdattimella, vailla mitään selkeämpää masterplania tai kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikelle tälle musiikille oikein pitäisi tehdä. Sitä vaan valuu ulos aina kun nappaa kitaran käteen. En tiedä onko se hyvää tai huonoa, eikä sillä mielestäni ole mitään väliä, koska se on aina ihmisen korvissa ja pään sisällä, se on päivästä ja tilanteesta kiinni mikä toimii ja mikä ei. Siksi mielestäni on ollut aina vaikea laittaa minkäänlaista arvoa millekään, mitä on tehty tosissaan ja sydänverellä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö maailmasta löytyisi paljon paskaa, koska jokainen on kuitenkin omien kokemustensa tekemä ja takoma, eikä jotkut asiat vain sytytä. Esimerkiksi Cheek ei sytytä minua yhtään, vaikka olisi kuinka liekeissä. Mielestäni hän tekee täysin yhdentekevää musiikillista tapettiliisteriä.

Stars In Bloom

Ensimmäisenä valmiina ollut biisi, jonka ympärille väsäsin koko paskan. Pitkästä aikaa jotain mitä nauhoittelin klikin kanssa, ja heti se kilkatus jäi häiritsemään sinne sekaan. Hetkellisesti vitutti, mutta miksauksessa sen sai ehkä vähän peitettyä, niin ei ottanut päähän ihan niin paljon. Avaruuskamaa.

The Sun Will Wash Me Clean

Aluksi ajattelin, että tämä olisi ollut viimeinen biisi, kun on sen verran eri fiiliksissä ja sfääreissä, mutta viimeisestä biisistä tulikin taas sen verran eeppinen (minimalismin mittapuissa), ettei sen jälkeen oikein auttanut laittaa mitään, tai olisi käynyt kuten Chisun Kun Valaistun-biisin kanssa. Kolmannen Pyörän jälkeen ei yksinkertaisesti voi tulla enää mitään. Vähän paremman tuulisempi biisi, mutta kähisin sen silti läpi. Eikä hyvä levy voi loppua toivoon ja iloon, harvemmin elämäkään loppuu. Paitsi että Fuck The Factsin Die Miserable loppuu, ja se tekee levystä vielä paremman.

Becoming

Tribuutti Charles Mansonille ja Neurosikselle ja kaikille muille epämääräisesti musiikin päälle puhuville tyypeille ja bändeille. Nämä tuntuvat olevan minulle tärkeitä pätkiä, koska niihin saa rakenneltua fiiliksiä ja pointteja, joita ehkä on vaikea saada välittymään lauleskelemalla. Tässä pointtina on se, että jokaisen pitää kasvaa omaan ihmisyyteensä ja lunastaa se. Mikään ei ole itsestäänselvää, mitään ei pidä heittää hukkaan. Jokaisella on mahdollisuus olla enemmän, kuin pelkkä koira. Vähän tähän liittyen olen viime päivinä miettinyt myös humanismia laajemmin. Vaikka olen sanonut olevani tiettyyn pisteeseen asti humanisti, huomaan sen tarkoittavan todellakin tiettyyn pisteeseen asti. Humanismi toimii mielestäni vain ihmisten välisissä suhteissa, me voimme kohdella toisiamme humaanisti ja myötätuntoisesti, mutta maailmankatsomukseksi siitä ei ole. Niiltä pohjiltaan se on jumissa keskiaikaisessa kristillisessä käsityksessä siitä, että ihminen olisi maailmankaikkeuden napa, sen tärkein ja keskeisin hahmo. Siitä puuttuu nöyryys. Mielestäni ihminen on olennainen osa maailmankaikkeutta vain niin kauan, kuin on muita ihmisiä joiden kanssa voi olla yhteydessä. Me merkitsemme vain toisillemme ja vain tällä planeetalla, muuten meillä ei ole juurikaan merkitystä minkään suuremman mittakaavan hommissa. Se ei siltikään tee meitä merkityksettömiksi.

The Shadow Will Engulf Me

Tämä biisi kasvoi isompiin mittasuhteisiin, kuin oli aluksi tarkoitus. Se on taas yhdenlainen nahan luomislaulu, ehkä tuo kiinalainen horoskooppi napsahtaa mun kohdalla paremmin maalitauluun, kuin nämä länsimaisen astrologian hommat. Eipä sillä että minkäänlainen astrologia olisi mielestäni koskaan ollut mitään muuta kuin arvauksia ja pitkävetoa. Käärme vaan merkitsee symbolina minulle paljon, ja vaikka pentuna aina olin kateellinen vuotta aiemmin syntyneille, jotka olivat kaikki lohikäärmeitä (ne sai lentää ja puhaltaa tulta, käärme nielee rottia ja makaa kivellä, kunnes joku kajauttaa sitä lapiolla päähän), olen ehkä oppinut ymmärtämään sen käärmeenkin merkityksen meikäläisen elämässä. Vastahan siitä novellinkin kirjoitin. Se on muuten minulta yhdenlainen masterpiece. Tunnen riman olevan kirjoitukseen nyt aika korkealla, ja siksi en ole ihan hetkeen yrittänytkään. Tulkoon kun on tullakseen. Tässä biisissä on kyse siitä, että vaikka tiedän asioiden nyt olevan hyvin, ja tiedän että viha kantaa vain tietyn matkaa, niin valon puutetta on maailmassa aina enemmän kuin valoa. Ja jokainen valo sammuu joskus.


Sitten huomattavasti kiinnostavampiin asioihin. Käytiin hakemassa postista Havoc Supremet. Jos niitä tahtoo tilata, laittaa sähköpostia osoitteeseen cuttofit@windowslive.com ja pyytää, hintana on 8 euroa ja postit, tarkoituksena rikastua niin helvetisti, että saadaan joskus tehtyä lisää noita levyjä, aiemmin niitä on myyty yhden painoksen omakustannehintaan, suurimman osan ajasta miinuksella, niin ei ole voinut tehdä enempää ja on levyt loppuneet vähän turhankin äkkiä. Mun soittimessa on varmaan vikaa, mutta säikähdin vitusti kun parissa biisissä tökkäsi, jos näiden kanssa on jotain ongelmia, niin ilmoittakaa, me koitetaan kuulostella vielä muutamalla eri soittimella. Himassa vaan on yksi ainut toimiva.

Siinä ne nyt sitten on. On niitä venattukin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti