maanantai 2. heinäkuuta 2012

Tämä levy taitaa merkitä mulle enemmän ku luulinkaan:

Uni 2.7.2012

Se mistä muistan alkaa Nipulin ala-asteelta, joka oli kuitenkin meidän amis. Ollaan eteisessä Nistikon Eetun kanssa, ja tavallaan odotellaan kyytiä himaan. Siihen tulee joku uudemmista opettajista kysymään, että pääsisikö se kyydillä kanssa. Jostain syystä tällä opettajalla on bändi, ja sellainen helvetin hyvä Marjo Leinosen kuuloinen soundi, ja sen bändi on vetänyt yhden biisin tälle levylle. Sanotaan, että kun kyyti tulee, niin kysytään. Asetelma on jostain syystä se, että vaikka nyt olen ammattikoulussa, ollaan menossa Pertunmaan Aunettaan, jossa siis asuin Nipulin koulua käydessäni, sellainen iso talo keskellä ei mitään. Meikän isäpuoli odottelee siellä ja jostain syystä tiedän, ettei siellä olisi niin mukava olla. Eetun isäpuoli, joka onkin tässä yksi mun kaljupäinen autokouluopettaja, tulee sellaisella oudolla pastellin sinisellä transporterilla, jossa tuntuu olevan sellainen pyyhepinnoite. Jostain syystä tällä autolla on jonkinlainen pick up-lava, jolle menin yksin istumaan ja fiilistelemään levyä. Aurinko nousi, ja olin duunaillut sitä valmiiksi koko yön, fiilis oli melko hyvä vaikka väsynyt. Heräsin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti