lauantai 28. heinäkuuta 2012

Suht sekavaa?

Olen tässä päivän kävellyt pihalla, istuskellut puistoissa ja piirrellyt juttuja. Kohta varmaan menen takaisin, mutta tulin tässä välissä kirjoittamaan ja juomaan lasin tai kaksi vettä. Mietin tuossa äsken tätä tähän asti virrannutta elämääni, kaikkia sen hyviä ja huonoja tapahtumia. Vaikka siinä on ollut aivan järjettömän paljon hyvää, ja vain ehkä sormilla ja varpailla laskettava määrä asioita, jotka koen tuhoisina ja henkisesti todella vaikeina, niiden pahojen ja hyvien asioiden välillä pahinta on juuri kontrasti. Se, miten voimakkaina ne pienet henkiset ydinräjähdykset näkyvät horisontissa niillä hetkillä, kun kuvittelet kaiken olevan jo niin sanotusti voiton puolella. Ajatellessani kaikkea niitä näennäisesti pahoja ja vahingollisia tapahtumia, en kuitenkaan osaa sanoa, kummista olen kiitollisempi. Hyvää on niin paljon. Oikeastaan koko elämäni sen jälkeen, kun muutin pois Pertunmaalta, ja kyllä sinnekin paljon valon hetkiä on mahtunut.  Se paha on ennemmin ollut painostavaa hiljaisuutta, väkivallan uhkaa eikä väkivaltaa. Ja se on mielestäni pahempi, jatkuva kerääntyvä myrsky, kuin yksittäinen raju räjähdys jonka jälkeen olisi taas tyyntä.

Mutta sekään ei ole niin mustavalkoista. Ilman yhtäkään noista elämääni merkittävästi järisyttäneistä tapahtumista tai aikakausista, en olisi tässä. Ne eivät olisi heilauttaneet minun vaellustani uusille teille tukkiessaan entisiä reittejä, ne eivät olisi johtaneet minua tälle tielle, jolla kuljen nyt. Vaikka olen toki tietyssä mielessä ollut samanlainen aivan pennusta asti, syrjään vetäytyvä ja tiedonhaluinen, mieluummin kirjoja lukeva kuin kreisibailaava, kaikki torjunnat, hylkäämiset, henkiset arvet ovat vain ajaneet minua pitemmälle, oppimaan lisää. Kostamaan tyhmälle ja lyhytnäköiselle maailmalle tulemalla joskus vanhana partana viisaaksi ja myötätuntoiseksi sitä tyhmää maailmaa kohtaan. Minä en käännä poskea, vaan halaan maailmaa niin tiukasti, ettei se kykene puukottamaan minua enää. Teenkö väärin, jos teen sen vihasta tyhmyyttä ja lyhytnäköisyyttä kohtaan? Mikään ei ole minun mielestäni niin raivostuttavaa, kuin tyhmä ihminen, joka tahtoo kaikkien muidenkin pysyvän yhtä tyhmänä. "Hyi! Uutisia! Vaihda kanavaa!" tai toinen esimerkki töistä "Et kai sä nyt vittu tosissas lähde läksyjäs lukemaan?" Nämä kaksi hetkeä tulevat ikuisesti soimaan looppina korvissani ja silmissäni, ne saavat verisuoneni pullistelemaan ja sen jättimäisen keskisormen räjähtämään läpi otsastani ja huutamaan ikuisesti vihaa henkistä laiskuutta, tyhmiä ihmisiä ja ihmisyyden haaskaamista kohtaan. Ja tästä vihasta minä koitan sukeltaa aina vain syvemmälle älyyn ja viisauteen, oppia enemmän ja kehittää itseni irti heistä.

Ainoa vain, että mitä syvemmälle olen sukeltanut (enkä vielä ole päässyt viittä metriä pinnastakaan), sitä kauemmas huomaan muiden jäävän. Ihmiset niin mielellään pitävät kiinni siitä, minkä tietävät turvalliseksi ja muutoksettomaksi, ristiriidattomaksi ympäristöksi. Valitettavan usein se on tyhmyys, henkinen laiskuus ja ihmisyyden haaskaaminen. He eivät tahdo minkäänlaista konfliktia sen ymmärryksen kanssa, joka heillä näistä asioista on. Ja ehkä tyhmintä minulta on koittaa kerta toisensa jälkeen houkutella jotakuta mukaani. Internetissä keskustelu on kaikista vammaisimmillaan silloin, kun joku ei ymmärrä pointtiasi alunperinkään. Hän voi olla lähes samaa mieltä asioista kuin sinäkin, mutta kaivaa tahallaan sen yhden puujalka vitsisi, ottaa asiakseen käydä sotaa internetissä, nousta kasan päälle. Hän ymmärtää jonkin kohdan tarkoituksella väärin, tekee sinusta olettamuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun mielipiteesi, persoonasi tai kantasi kanssa, ja vaikka koitat kuinka inttää muuta, hän jatkaa olematonta sotaa sinusta rakennettua olkinukkea vastaan. Se on kuin katsoisit jostain vuoren harjanteelta spartalaisen armeijan  marssivan miekat tanassa joen rantaan alkaen hullun lailla mätkiä vettä miekoillaan. Hirveästi intoa, potentiaalia ja oletettua ymmärrystä, mutta täysin väärin kohdistettuna. Mutta silti koitat olla kärsivällinen ja ymmärtää, sortumatta mihinkään helppoihin ja ilmiselviin (varokaa, nyt tulee lukion filosofian ensimmäisen kurssin käyneiden internetin esitaistelijoiden lempitermi, joka käytännössä tarkoittaa vain sitä, että siirrät inttämisen aiheesta vastainttäjään) ad hominemeihin.

Minulla ei ole mitään henkistä tarvetta olla kasojen päällimmäisenä, mieluummin seison sen päällimmäisen jätkän takana varjoissa ja riippuen tämän innosta toimia hyvä-paha-älykkyys-tyhmyys akseleilla joko manipuloin tai seison jonain hämäränä neuvonantajana. Fiksua ja hyvää kaveria, oikeasti asioita pohtivaa tyyppiä auttaa mielellään kykyjensä mukaan, ja tyhmän jätkä tilalle koittaa vaan hoitaa jonkun vähän fiksumman. Vähän niinkuin Ahmed Ahne. Minun oli muksuna helppo nähdä Ahmed Ahnen ja sen Aladdinin pahan käärmejätkän välillä tiettyjä yhtäläisyyksiä. Näin ne vähän niinkuin sellaisina hahmoina, jotka toki toimivat pahiksina päätarinassa, mutta eivät silti ole niin mustavalkoisia, koska joutuvat olemaan tyhmemmän vallan alla. Kuka tietää millaisia asioita se Aladdinin käärmehemmon (vittu kun en muista sen nimeä. Wikipedia kertoo, että Jafar se oli.) setä pakotti sen pienenä tekemään, jotta se jäi noin jumiin johonkin yleiseen vittupäisyyteen. Hahmona se oli muutenkin kuin Ahmed Ahne joka taas toimi tarinan sankarina. Nehän oli vaan ihan täysiä mulkkuja joka koitti saada tyhmänä hallitsijaa hengiltä koko ajan. Ahnekin on täysin egoistinen jätkä, jollaisia olen lapsuuteni jälkeen kyllä saanut kohdat ihan riittämiin, yleensä näille ulkoiset statussymbolit ovat tärkeitä, ja keho on mielen temppeli, jota vain tunnutaan pitävän suhteellisen tyhjillään suurimman osan ajasta. Vaikka puitteet olisivat kunnossa ja budjetti kova, ei se henki (eli äly, viisaus, sielu) vain tule pakottamalla edes visiitille.

Ulkona on kuuma ja rasittava olla, mutta käteinen raha saattaa riittää yhteen jäätelöön. Voisin viedä pari levyä postiin ja käydä syömässä jäätelön tuolla pihalla. Nauttikaa näistä nyt, elkääkä itkekö että kohta on kesä ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti