maanantai 23. heinäkuuta 2012

Siinä se nyt on, ∞


Siinä se murheenkryyni nyt sitten lopultakin on, selkä on kipeänä tässä tuolilla istumisesta, ja Saunalahti vei näin yhden päivän elämästäni. Päässäni mietin, että on se hienoa että parinkymmenen minuutin hommaan saa kulumaan lähemmäs 16 tuntia aikaa.  No, ei auta kuin itkeä, nielaista lautasellinen paskaa, ja katsoa ympärilleen. Tämä asunto olisi kai siivottava viimeistään huomenissa, Eetu tiskasi, joten nakki napsahti mulle.  Koitin viime yönä tehdä yhden biisin, latausta odotellessani, mutta se ei tahtonut tulla ulos. Tai siis tahtoi, nauhoitin sen alusta loppuun, olin juuri miksaamassa tasoja kohdalleen, kun kone päätti sammua alta. Kaikki tiedostot korruptoituivat ja homma meni niin sanotusti vituiksi. Tänään koitin sitten tuolla raiturilla tehdä sen uudestaan, mutta sen soittamisesta ei tullut yhtään mitään. Päätin että pysykään mulkku poissa, ei ole pakko olla olemassa jos noin paljon koittaa vängätä vastaan. Ja aivan varmasti joku tekee sen ensi viikolla ja vetää ihan hillittömät Teostot välistä. On mulla demo tuolla kuitenkin todisteena, sellainen jossa kuuluu melko nopeasti ensimmäisen kierron jälkeen "VITTU, MIKS MIKÄÄ EI TÄNÄÄ SUJU, SAATANA!"

Juuri kävin Eetun huoneessa kuulostelemassa tuota levyä, sillä on kunnon alapääbassomurhaboombox-kajarit, ja tuo kuulosti ihan saatanan kovalle. Mulla on itselläni vain tällaiset satunnaisista kaiuttimista yhteen kasaillut systeemit, yhdet on meidän ensimmäisestä Philipsin CD-soittimesta, josta ne sai irti, yhden dyykkasin sen reggae-Raappanan roskista silloin kun se vielä asui tuossa yläkerrassa, vissiin ensimmäisen levyn nauhoituksen aikoihin, kun ainakin laulujen nauhoittelu kuului hyvin tähän meille. Vinyylisoittimessa on sentään aidot 70-luvun radiotehnikat, jotka kyllä aukeaa vasta kun niitä alkaa luukuttaa täysillä. Mutta kylläpä se sitten pöriseekin, hyvin voi kuunnella grindiä ja bluesia, enempään niiden ei luultavasti tarvitse taipuakaan, mitä nyt joskus ehkä Miles Davisia tai Waitsin pianojazz-aikoja sattuu käyttämään. Jos tuon saisi soimaan tuosta vinyyliltä, se voisi kuulostaa aika hauskalta. Toisaalta rahat riittää ehkä C-kasettien tekemiseen. Ehkä sitä voisikin tehdä tuosta ja Cut To Fitin Fire Worksista sludgekasetin, olisihan siinä tunniksi kuunneltavaa, jos tuota paskaa jaksaa niin kauan kuulostella.

Tämän yön suunnitelmina voisi olla tuon Valtaojan kirjan loppuun lukeminen ja seuraavan aloittaminen. Ja jonkinlainen fiilistelykävely, en ole hetkeen tuolla pyörinytkään, kun on vain masentanut nähdä Lahtea ja nistejä. Ehkä voisi vielä kolmannen kerran koittaa tehdä sitä biisiä. Luoja kutsuu luokseen kolmasti ja jos ei sielu silloin vastaa, on hällä edessään ikuinen kadotus. Suoraan meikäläisen rippileiriltä, lestadiolaisen papin suusta. Saako lesta edes toimia evankeliluterisen kirkon pappina? käytännössähän se on eri uskontokuntaa. Vai onko tämä vähän samanlainen kysymys, kuin voiko hevari soittaa akustisella folkkikeikalla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti