keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Sateleepi ja on tylsää, voi siis kattoa leffoja.

Missä vaiheessa voisi olla korkea aika siivota treenis? Siinä vaiheessa, kun siirat kävelee ovelle vastaan kättelemään ja esittäytymään. Ei ne ehkä nyt ihan vielä, mutta onpa ne aika helvetin kuumottavan kokosia, melkein menisi pienestä torakasta. Nyt sitten vain muutama viikko jonkinlaista älykkyyden kehittymistä ja kulttuurievoluutiota, ja johan alkaa kuumottaa oman rodullisen valta-aseman puolesta. Koitin käydä soittamassa rumpulaa, mutta se on yksin ja ilman biisiä melko vaikeaa soittaa narulle jotain järkevää pohjaa. Lähtee koko ajan kikkailemaan kaikkea turhaa ja sotkee vaan kaiken.

Me ollaan tässä viimeisen viikon aikana katsottu Eetun kanssa varmaan päälle kymmenen Uuno-elokuvaa. Meikästä on aika hienoa, että Suomessakin on ollut niin pitkään ja niinkin laadukkaana jatkunut leffasarja, kun nykyään tuntuu että yhdenkin hyvän elokuvan tekeminen on ihan helvetin vaikeaa. Tai sitten pitää mennä todella ankeitten pohjavesien kautta, kuten Bad Luck Lovessa. Mutta Uunoissa on välistä jopa pientä Monty Python-fiilistä, itselleen nauramista, poliitikoille vittuilua ja sohvan takaa löytyviä karttoja ja kaavioita. Speden kaikkitietävä Härski Hartikainen hauska kertojan ja kaverin välimuoto, liimailee linkkejä kiinni sulavasti. Silti itselle kaikkein viihdyttävintä on Heikki Kinnusen sivuhahmot, mm. taideparsiva poliisi ja ryypiskelevä tarjoilija. Siinä on hauska mies, ja muistan lapsuudestani vieläkin jonkun kasetin, missä oli biisi nimeltä Eikö olekin mielenkiintoista. Kuka tietää, ehkä se oli juuri tuo biisi joka ajoi meikäläisen kasaamaan turhaa tietoa tiedon päälle, kun oikein väitettiin, että et varmasti tiennyt. Wikipedia kertoi miehen olevan vapaamuurari, mutta jos on noin hauska niin sietääkin päästä jonkun Uuden Maailmanjärjestyksen johtoportaaseen, jos se olisi vaikka sen meikäläisen orjuuttavan osaston vääpelinä, niin saattaisin kerrankin naureskella vääpeli Körmylle, joka ei mukelona ollut minusta kovinkaan hauska.

Toinen hauska piirre noissa Uunoissa on se, että sieltä saa kasvot monelle lapsuudesta tutuille äänille, jotka on olleet dubbaamassa luontodokkareita tai vaikka Alfred J. Kwakia (joka on myös aivan helvetin kova sarja, minkä vaikutusta mun nuppiin ei pidä vähätellä. Israelit, diktatuurit ja ilmastonmuutokset sun muut on käsitelty melko hyvin.). Siitä tulee melko hämmentävä olo, kun natsi-Korpin nauru rähähtää ilmoille jostain silmälasipäisestä äijästä. Äänet ovat muutenkin niitä asioita, joita muistan noista elokuvista parhaiten, yksittäisiä taustaääniä, katuja kuvatessa kuuluvaa kohinaa, niitä pieniä kitarafillejä siellä täällä, kaikki ne sellaiset ehkä epäolennaisimmat asiat tuntuu kaikkein tutuimmilta. Kannattaa pällistellä, jos ei kesällä ole muuta tekemistä, Youtubesta taitavat löytyä ainakin melkein kaikki niistä. Itse odotan, että Raxi palauttelisi Alfred J. Kwakin ensimmäisen kauden, jotta voin katsoa ne kokonaan, kun viimeksi olin melko kuumeessa ja se oli melko sekopäistä. Heräilin vaan välissä kuulemaan "..upotetaanko me tänäänkin valaanpyyntilaivoja?" ja ajattelin että nyt on liian raskasta kampetta, ei pysty tässä kuumeessa.

Neurosistakin on tullut tänään kuunneltua. Given To The Rising on soinut koko päivän, paitsi pihalla käydessä, jolloin piti "tyytyä" Through Silver in Bloodiin. On se vain käsittämätöntä, miten voi tehdä vain täydellisiä levyjä, tunnen oloni huoraksi kun aina jotain levyä kuunnellessa vakuuttelen sille että "ei kun sä ootkin paras näistä" ja sitten taas levyä vaihtaessa mieli muuttuu. Mutta jos nuo vanhat suomihardcoren fanit sattuvat opiskelemaan joskus suomea (ihan vaikka vain siksi että niiden bändi on mainittu tässä pienessä suomalaisessa blogissa aböyt joka päivä kolmen vuoden ajan), niin terveisiä vaan, täydellistä kamaa teette ja syksyllä ilmestyvää levyä odotellaan jo innolla! Kesäjaksamisia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti