maanantai 23. heinäkuuta 2012

Paska Maanantai. Taas.

Tässä vaiheessa on pakko kiittää. Kiitos aivan helvetisti lahjoituksista, tekee oikeasti nöyräksi ja puskee jonkinlaista ihmetyksen hikeäkin pintaan. Mä ajattelin aivan tosissani, että joku kaveri käy vaan laittamassa mun tilille kaksi euroa ja laittaa selitteeksi jotain "Vituttaako kun sossut kattoo tän tulona, lällällää!". Ensi kuun lappuja ei tarvitse onneksi täyttää muutenkaan. Olisi vielä kiva, kun tämä helvetin Saunalahti ei koko ajan yrittäisi rampauttaa mun musiikki- ja kirjoitustouhuja olemalla niin vitun paska. Lähtee liittymä ainakin vaihtoon, tiesin ettei nettitikulla tee kauheasti, mutta en ihan oikeasti ajatellut sen olevan noin paska, DNA sentään pysyi koko ajan päällä ja teki jotain. Tuo on ihan säälittävää pyristelyä.

Ajattelin jo viime yönä, että saisin levyn ladattua nettiin. Olisin voinut kivasti sönköttää siitä jotain ennen nukkumaan menoa, vähän taas miettiä sitä alitajunnasta repimistä. Ensin yhteys katkeaa koko ajan, ja sitten kun olen vihdoin ja viimein 15 tunnin yhtäjaksoisen latausoperaation jälkeen saanut melkein koko paskan ladattua, koneeseen tulee joku ihme virtapiikki ja se sammuttaa itsensä. Siinä vaiheessa tajusin taas miten kätevä Save Draft -nappula onkaan olemassa. Jos sitä vain ymmärtäisi painaa. Nyt sitten aloitin kaiken taas alusta, kiehun ja pyörin vitutuspäissäni ja olen ihan helvetin valmis heittämään kiven Elisa kaupan ikkunasta sisään. Kuitenkin laittaisivat senkin laskun vaan mulle, joten eipä taida kannattaa. Eipä ole taas ihan hetkeen (eli en muista eilistä pitemmälle) ottanut näin paljon päähän. Laskujakin tulee joka paikasta koko ajan, palvelua vaan ei meinaa saada oikein mistään.

No kuitenkin, joskus ensi vuoden puolella internetistä löytyy tuolta soolosekoilusta eilen Eetun kanssa improvisoitu ∞-levy, joka on tuollainen vähän vajaa puolituntinen sludgejyräilytrippailu levy. Se oli siis yksi pitkä biisi, jonka taas jaoin jälkeen päin neljäksi. Iskin recin päälle ja aloin huutaa jotain, samalle raidalle soittelin ktiaralla jotain hypnoottista looppailua. Sitten toiselle raidalle huusin vähän taustoja ja soittelin lisää rumpuja loppuun, kaikki on siis taas minulle ominaisesti ykkösellä sisään-sössimistä, mistä syystä esimerkiksi tuo sanoituspuoli tässä on ehkä vähän ajattelematonta. Toisaalta siitä tuli monessa kohtaa itselleni mieleen Loinen, joka on todella hyvä bändi.

Siinä jossain loppuvaiheessa tuota pohjan soittamista sain päähäni, että hei, tästähän tulee osa sitä aurinkokuntalevyä, josta meillä oli Nistikon Eetun kanssa joskus puhe. Ainoa vaan, että akustinen piiloraita "pluto" jäi nyt uupumaan, mutta ehkä se tulee jollekin kakkososalle sitten. Tuo on soundeiltaan hyvinkin lo-fi, se on nauhoitettu kameralla ja noilla kasiraiturin stereomikeillä. Lisäksi heittelin sinne himassa sitten vähän Jupiterin, Saturnuksen ja mustan aukon ääniä. Miksausvaiheessa se alkoi olla itselle jo sellaista melusotaa, että oli vähän vaikea miettiä, mitä pitää jättää pois, että kone jaksaa pyörittää sitä, ja kyllähän se pari kertaa kyykkäilikin. Eikä tainnut olla kuin kymmenen raitaa, on meikäläisen koneet vähän eri kaliberia kuin jotkut Wintersunin levy-yhtiöiltä ruinaamat supermyllyt. Sitten niillä pyöritellään jotain midi-kuoroja ja miljoonaa raitaa softasynia, joista ihmiskorva kuulee ehkä 5, kun oikein skarppaa. Onko se nyt sitten musiikkia?

 Mielestäni tämä koko paska onnistui erittäin hyvin, ja jos Vili olisi ollut mestoilla, olisi tämä ulkona ehkä Cut To Fitin toisena sludge-levynä. Nyt tämä on vain minun ja Eetun homma, mutta jos tehdään Havocista C-kasetti, laitetaan tämä kyllä siihen toiselle puolelle. Ainoa ongelma on, että Havoc pyörähtää tuossa ajassa läpi kaksi kertaa, mutta ehkä pitää laittaa joku toinen levy siihen rinnalle. Tai sitten vaan Havoc Supreme kahdesti. Itselleni tämä on juuri niin meditatiivista, kuin jumittelun pitää ollakin, ja se kulkee hyvin hitaasti ja pakottamatta asiasta toiseen. Kitaralle voisi ehkä jatkossa olla oma mikrofoninsa, mutta aina oppii uutta. Kahden mikin hommaksi tuo kuitenkin kuulostaa hyvälle. No, kolmen jos laskee lauluille käytetyn raidan.

Vieläkin jumitan. Koko maanantai on mennyt tässä. Nyt voi jo lainata sitä Viljamin Paskaa Maanantaita, ja lauleskella itsekseen tässä että tää kaikki kiinnostaa mua juuri nyt niin kovin vähän. Meikästä se on kyllä yksi nerokkaimpia lauseita suomalaisessa musiikissa....

....Missä välissä tästä maailmasta oikeasti tuli tällainen perseenreikä? Kaikki on pelkkää byrokratiaa ja teknologiaa, ja sen takia mikään ei toimi. Aldous Huxley sanoi jo siinä aiemmin linkittämässäni haastattelussa, että mitä enemmän ja mitä monimutkaisempia systeemeitä ihmiset tulevat tekemään, sitä enemmän tarviteen myös turhia rakenteita niiden systeemien ylläpitämiseksi, ja tämä oli hänen mukaansa osaltaan yksi suurimmista uhkatekijöistä ihmisten vapautta ja elämää ajatellen. Nyt kun tuokin kaikki on tullut lihaksi ja vereksi, ei voi olla miettimättä, että kenen mielestä tämä on muka hyvä homma? Sen puolen, joka istuu rahakasan päällä rakenteiden huipulla? Onko siellä edes ketään? Tuntuu että kaikki tämä ulottuu jo helvetin syvälle yksinkertaisimpiinkin rakenteisiin, ja se joka istuu yhden rakennelman huipulla, on kuitenkin jonkun toisen pohjalla. Esimerkkinä vaikkapa juuri nettipankit, sekä tietysti kaikkien erilaisten liittymien ja vaikka Kelan netissä hoidettava asiointi. Enemmän sarakkeita, enemmän täytettäviä valikoita, vähemmän vaihtoehtoja. Missään ei ole vapaita kenttiä, joihin selostaa ongelmaa tai pyytää yhteydenottoa, ja kun täyttelet ja valikoit tiesi tuon viidakon läpi, huomaat että niitä harmaita alueita olisi melko paljon. Sain seilata Saunalahdenkin sivuilla pitkälle yli puoli tuntia, ennen kuin löysin sen oikean asiakaspalvelulinkin, ja senkin yläpuolella luki jotain, joka käytännössä sanoi "No jos sun nyt on ihan pakko, ni käytä täätä, mut me ei vastata kuitenkaan ainakaan viikkoon, ku ei meitä huvita."

Kaikki on muka niin paljon helpompaa sähköisellä digidigiajalla, mutta en sanoisi että mikään oikeastaan helpottuu. Mikään ei toimi, kaikki on rakennettu yhden systeemin varaan, ja kun se kyykkää, ollaan syvästi kusessa. Ja voi olla varma, että systeemihän kyykkää. Ainoa mikä tuntuu helpottuneen todella paljon on ihmisen huomiotta jättäminen, valituksesi on hukkunut jonnekin bittiavaruuteen, hakemus ei ole saapunut perille tai sitä ei voi käsitellä koska näissä meidän valikoissa ei ollutkaan sulle oikeaa kohtaa. En usko että kukaan oikeastaan nauttii tästä mitenkään erityisen kovasti, mutta minussa se herättää vain sen fiiliksen, että lähden kohta jonnekin Afrikkaan pelaamaan kehitysmaiden lasten kanssa jalkapalloa.

Kappas. Lataaminenkin alkoi uudestaan noin neljättätoista kertaa, seuraavan biisin pitäisi olla internetissä noin tunnin ja kolmentoista minuutin kuluttua. Ehkä nyt sitten vain laitan linkin sinne kun se on valmis. Menen lukemaan lisää kirjoja tällä aikaa, ei taas nappaa mikään, saatana.

2 kommenttia:

  1. muutama kuukausi jäljellä sopimusta saunalahdenkaa,sen jälkeen en kusekkaan sinne päin.

    VastaaPoista
  2. Onnea, mullahan tämä vasta alkoi ja kahden vuoden määräaikainen soppari. Ja voit olla varma että todellakin kusen saunalahden muroihin aina kun se on mahdollista.

    VastaaPoista