sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Myrskyjäpyrskyjä

Viimeyönä istuin pari tuntia parvekkeella katsomassa ukkosta. Näin sen suunnilleen "alusta" ennen kuin sade oli kunnolla vielä alkanut, vaikka jyrinä oli kuulunut jo ehkä jonkun tunnin verran. Kun se lopulta oli melkein päällä, olo oli aivan helvetin hieno, vaikka pelko ei juuri ollutkaan osana sitä. Kaupungissa sitä ei osaa pelätä samalla tavalla kuin maalla. Tai ei ole mitään tarvetta pelätä. Täällä on ukkosenjohtimia ja muita sojottimia, eivätkä edes valot räpsi vaikka kaikki talouden sähkölaitteet huutaisivat täysillä. Tämä on nynnyä verrattuna niihin myrskyihin, joita Pertunmaan perukoilla saa vahtia ja pelätä. Yleensä se rikkoi telkkarin muuntajan, joka maksoi 200 euroa joka kerta. Ja me saatiin huudot, kun ei otettu sitä pois seinästä heti ensimmäisen jyrähdyksen aikana. Sen lisäksi siellä metsän keskellä ei ollut mitään johdattimia mihinkään suuntaan, mikään moderni suojakilpi ei pidätellyt luonnon raivoa. Jos ukkonen kaatoi puun linjoille, sähköt saattoivat olla muutamia päiviä poikki. Eikä tarvitse mennä sataakaan kilometriä tästä paikasta metsään. Ne myrskyt olivat minusta aina helvetin hienoja, ei siinä sähköä kaivannutkaan, kun katseli ikkunasta ulos ja kuumotteli sydän hakaten että tuleeko tuo pihan valtava koivu tänä yönä alas. Kaupunki ukkoset ovat sen jälkeen tuntuneet lähinnä poskien läpsimiseltä paria poikkeusta lukuunottamatta.

Viime yön ukkonen oli hieno, vaikka ei kauhean väkivaltainen. Salamoi paljon ja melko lähellä. Jokainen välähdys tuntui pysäyttävän maailman, hävittävän kaikki äänet seuraavaan jyrähdykseen asti. Koko taivas pidätti henkeään ja päästi sen sitten yhtenä jylisevänä huokauksena ulos. Sadekattoremontti on selkeästi kesken, kun sadevesi roiskuu parvekkeen kaiteesta päälle. Nauhoittelinkin sitä reuhaamista jonkun vajaan kymmenen minuuttia, kunnes muistikortti oli täynnä. Tänään taitaa puskea taas uutta päälle, joten voisin vähän tyhjennellä korttia ja nauhoitella lisää myrskyä. On se sen verran hienoa, pitkästä aikaa. Tuntuu, että tämä on juuri sitä mitä olen odottanut ja kaivannut, vaikka tämä hiostava ilma ja kerääntyvä paine ennen sitä lähinnä ärsyttävät koko ajan. Eilen kävin suihkussa, eihän sitä nyt joka päivä voi taipua.

Välillä tuntuu, että maailma muutenkin on koko ajan myrskyn alla, ja tekisi melkein mieli sanoa, että käykääs nyt se rajoitettu pieni maailmansotanne (toivottavasti niin pieni kuin mahdollista, tekniikkahan mahdollistaisi jo tarkan ja siistin sotilaitten teurastuksen, ellei politiikka olisi aina sotkemassa sitä ja vetämässä siviilejä ja poltettuja maita mukaan siihen kurimukseen.) Nettiä avatessa eteen hyppäsi ilouutinen siitä, kuinka Ameriikan republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney olisi tukemassa Israelia ennaltaehkäisevissä hyökkäyksissä Iraniin.  Tämä maailmahan tarvitseekin kipeästi uuden Bushin sössimään asioita, Obama on hoitanut joitain hommia ihan liian hyvin ja diplomaattisesti.  En nyt tiedä onko se ihan Nobeliaan vielä ansainnut, mutta on se ainakin koittanut näyttää älykkäämpää suuntaa. Vaan kun se ei tuossa maassa vetele, tuollainen hippipaska. Se on pommia joka saatanan rättipään savimajaan, tai ei mitään. Sitten tämä oletetun Jumalan oikeutuksella valittu kansa, jolla nyt tuntuu olevan jotain komplekseja vähän joka suuntaan, tulee mukaan kuvioihin. En jaksa edes aloittaa.. Tai aloitin jo, mutta lopetan, koska tämä hiostava ilma ja migreeni saavat tämän kaiken tuntumaan niin turhalta. Myrsky tulee, ja sitten on taas tilaa. Toivottavasti se myrsky on kaukana, ei vedä ketään fiksuja mukaan, ja siivoaa tyhmyyden pois. Turha luulo.

4 kommenttia:

  1. tuli yöllä festareilta lahden kautta ajaessa semmonen fiilis, että lahtelaisia ei pahemmin taida kiinnostaa, sataako vai paistaako. ite sai jo pari tuntia autossa myrskyä kauhisteltua ihmetellä, kun keskustaa lähestyttäessä porukka, hitto soikoon, pyöräilee kaatosateessa. ja kello oli tosiaan about 2 yöllä. tampere-lahti -välillä satoi kesän ekat rakeetkin..

    VastaaPoista
  2. Joo, ei luonto lahtelaisen ja Laua-pullon välissä seiso. Kuten ei myöskään estä kaduille sammumista, väkivaltaisuutta grillijonossa, eikä yleistä barbaari-meininkiä muutenkaan. Ja ne on vielä ihan ylpeitä siitä..

    VastaaPoista
  3. höh. pyöräily kaatosateessa tai minkävaan tekeminen kaatosateessa on ehkä parhainta unelmointia ikinä.

    VastaaPoista
  4. Sehän nyt tietysti vähän riippuu siitä mitä en tekemässä. Jos on kävellyt pari kilometriä elämänsä rankimassa kaatosateessa päästäkseen bussipysäkille, seissyt siinä tunnin ja jatkaessaan matkaa nähnyt bussin menevän ohi, ei se naurata ihan niin paljon, kuin muksuna sateessa juokseminen. Kyllä sitäkin voi vielä tehdä, jos sattuu sopiva sade kohdalle.

    VastaaPoista