sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Missä olet, oi Minttu-Vesseli?

Onko nyt menossa joku helvetin kosminen magneettimyrsky, joka raiskaa koko ajan internet-yhteyttäni? Viimeisen kahden päivän aikana tämä on toiminut yhteensä ehkä tunnin, minkä lisäksi kaikki kaiuttimet tuntuvat kokoajan ottavan häiriötä jostain yhteydestä, vaikka mitään aktiviteettia vaikkapa kännykän suunnalta ei ole ollut. Tuntuu todella hölmöltä istua koneella oikeasti 12 tuntia tekemässä yhtä asiaa, joka ei ota onnistuakseen. Nämä on kuitenkin sellaisia hommia, joiden ei kuuluisi hidastaa itse tekemistä, niillä kuuluisi olla  vain välineellistä arvoa. Musiikin kuuntelukin on ollut lähes jäissä, kun Youtube ei ole toiminut ja levyhyllylle on ainakin kahden metrin matka. Pitäisi järjestää niitä jotenkin, siellä on kaikki taas niin vitun sekaisin etten kuitenkaan löydä yhtään mitään. Taidanpa laittaa Hendrixit vinyyliltä soimaan, pääsen helpommalla.

Noin. Kuppi kahvia, pari minttudominoa, ja eiköhän se sunnuntai tästä lähde käyntiin. En tiedä kuinka paljon tämä vähentää miehisiä heterous-pisteitäni (ne nyt on blogia kirjoittavalla miehellä muutenkin miinuksen puolella, että eikai tässä hätää ole. Niin ja kun ei viinakaan kelpaa niin ne on tosi paljon miinuksella.), mutta minttukaakao on mielestäni kaikista maailman mauista ihan vain yksinkertaisesti paras. Monet nuoremmista eivät yleensä muista, mutta silloin kun minä olin pieni, oli Minttu-Vesseliä, joka oli maailman parasta kaakaota. Luultavasti siinä oli jotain helvetin myrkyllistä, kun sen valmistaminen sitten lopetettiin, mutta sitä pitäisi todellakin tehdä taas. Olen kirjoittanut nimeni kai neljään adressiin, jotka sitä vaativat. Tässä suhteessa meitä alkoholista kieltäytyviä syrjitään todella paljon. Jos tahdot minttukaakaon, tulee siihen lähes poikkeuksetta viinaa. Siihen laitetaan sitä jotain minttuliköörilitkua, jota kyllä saa Alkosta. Olen miettinyt, että viitsisinkö ihan käydä ostamassa sellaisen, jotta saan tehtyä aina silloin tällöin iltaisin minttukaakaon, mutta koska en vain pidä siitä viinan mausta (minä olen sen verta nynny, että maistan sen siitä kyllä), on pullokin jäänyt Alkon hyllylle. Toki hätäensiapuna kaupassa on joku helvetin kallis pikkuputeli minttukaakaota, sellaisia käyn pahana päivänä ostamassa pari kerrallaan ja sitten istun jossain kaupan takana rappusilla vetämässä päiväkännejä. Mutta ei sekään ole kuitenkaan sama asia, kuin tuo lapsuuden menetetty ystävä, Minttu-Vesseli. Muistelen yhä kaiholla yhteisiä kesiämme mummolan tuvassa, pitkiä kävelyitä joen rannalla ja kaikkea muuta yhteistä aikaa. Missä olet, oi Minttu-Vesseli?

Nykyään sitten korvaan sen vain juomalla ihan käsittämättömiä määriä kahvia. Toisaalta voin olla päiviäkin ilman, vailla mitään ihmeempiä sivuoireita, mutta kyllä se sitten taas on hienoa päästä kahvikupin ääreen fiilistelemään ja tekemään musiikkia. Tämä tuntuu vaihteeksi ihan jopa melkein hyvältä päivältä. Ei ota päähän mitenkään järjettömän paljon, Hendrix soittaa hyvin ja aurinko paistelee. Voisi käydä vaikka nauhoittamassa Verisiä Varpaita jossain välissä, kun Ohtonenkin on kerta tulossa visiitille pitkästä aikaa.

2 kommenttia:

  1. entä jos kokeilisit: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Minttukaakao/1135244630123

    VastaaPoista
  2. Oon miettinyt kyllä, mutta on yleensä ollut vähän sellainen kellonaika, ettei saa pätkiksiä mistään enää siihen aikaan. Mutta pitääpä ottaa projektiksi tehdä vaikka litran minttukaakao joka päivä. After Eighteissä ja muissa minttuhommissa on kyllä jotain mikä mulle mättää, ehkä se että ne on aina tumman suklaan kanssa kimpassa.

    VastaaPoista