- Lahti-Äänekoski
Näistä vaiheista matkaa olenkin
kirjoittanut jo jotain epämääräistä, mutta en mitään tarkkaa. Essin ja
Joonaksen kanssa ajeltiin muuttoautoa kohti Oulua, kuunneltiin levyjä,
pidettiin kusitauko Pertunmaan maaperällä, nautittiin maantiestä, elämästä,
musiikista. Kaikki oli alussa ja fiilis itsellä oli melko hieno. Yövyttiin
Konstan kellarikompleksissa, siellä olisi siisti nauhoitella vähän kaiken
näköisiä levyjä joskus, kun on erilaisia huoneita. Ainoa miinus-tekijä olivat
hyttyset, joita oli aivan helvetisti, sekä naapurit, joita metelöinti voisi
mahdollisesti häiritä. Matkalevyinä kuunneltiin lähinnä Mark Laneganin
Bubblegumia ja Leonard Cohenin Old Ideasia, sekä Kyussin Blues For The Red
Sunia, eli siis melkoisen kovia ajelulevyjä. Tuntui siltä, että olisi voinut
jatkaa matkaa vaikka koko yön, kun ei ollut mikään kiire, mutta päätimme
kuitenkin jäädä yöksi Äänekoskelle, kun vain yhdellä kerran riitti kortti
(vissiin, enpä tajunnut edes kysyä) auton ajamiseen.
- Äänekoski-Oulu
Teimme huolelliset laskelmat
siitä, mihin aikaan pitäisi lähteä. Ne pitivät, taidettiin olla kaksi minuuttia
jäljessä aikataulusta aamulla lähtiessä. Samat fiilikset kuin edellisiltana,
musiikki soi ja tie jatkui, autoilu ei häirinnyt yhtään. Minun piti olla Eetu
2.0lla (tunnetaan myös nimillä Edward Cape, Kettu, Keitto, Kede..) yötä, mutta
sinne ei ehkä mahtuisikaan. Onneksi sinne vielä tänä yönä mahtuisikin, kun
Kokkolan valtava seurue oli tulossa vasta seuraavana iltana. Sain nukkua
patjalla lattialla, kuten edellisyönäkin. Oulusta olen oppinut pitämään enemmän
ja enemmän. Sen pitäisi olla maailmankaikkeuden keskipiste. Tänä iltana
istuskeltiin puistossa, kuunneltiin Hebosagilia Kettublasterilla. Illalla
menimme Hevimestaan Hässäkkäpäivien aloitusbileisiin katsomaan Hebosagilia ja
Viisikkoa. Ensimmäinen oli ehkä livenä pieni pettymys, mietittiin pitkään sitä
miten nämä jyräilybändit on livenä näin tylsiä, vaikka riffit on aivan saatanan
hyviä. Viisikko oli huomattavan paljon parempi. Molempien levyt vain maksoivat
niin älyttömän paljon, ettei minulla ollut rahaa ostaa niitä. Harmi. Tultiin
Ketun ja Marikan kämpille ja katsottiin jakso American Horror Storya. Se tuntui
kuumottavalta aluksi, mutta siihen jäi koukkuun.
 |
Sosiaalisytkäri 2.0 |
- Oulu
 |
Hieno saatanallinen liekkitatska. |
Aloiteltiin aamu katselemalla lisää American Horror Storya,
kuumotus vaihtui kiinnostukseen, vaikka siinä olikin vähän amerikkalaisesti
liian monta rautaa tulessa. Juoni rakentui silti hienosti. Fiilisteltiin taas
ulkona paljon, mentiin illasta Hässäkkäpäiville Ykälään. Ensimmäinen nähty
keikka oli Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, joka oli aivan helvetin
kova. Tykkäsin siitä todella paljon, kohellusta ja fiilistelyä juuri sopivassa
suhteessa, ja pasuuna oli livenä aika siisti homma. Sen jälkeen taisikin olla
seuraavana kiinnostavana aina yhtä järjettömän loistava Feastem, joka oli
kuulema vetänyt Raahessa paskat treenit edellisiltana. Se on se maaginen homma.
Paskat treenit, hyvät keikat. Oma kohokohta oli tietysti se Pohjalta Kuuluu-vierailu,
se on yksi parhaita biisejä, mitä ihmiskunta on ikinä saanut tehtyä. Jos joku
ei ole vielä nähnyt Feastemia livenä, ensin häpeät, luet 80 ave mariaa, ja
sitten menet keikalle katsomaan Peten syyttävästi heristävää sormea, Ollin
rastasoittoa, Paten jatkuvaa rentoa hymyä blastin takaa, ja Anttia ihan vain
kun se on niin vitum kova basisti. Suoraan tästä alkoi Unkind, jonka näin
ensimmäistä kertaa. Miten se rumpali oikein jaksoi soittaa d-beattia tauotta
niin pitkään? Muut saivat edes taukoja, mutta rumpali täytti nekin d-beatilla.
Tuo bändi onnistui soimaan tuolla lavalla aivan helvetin isosti, sitä seurasi
todella mielellään. Seuraavat tunnit taisivat pitää sisällään ympäriinsä
kuseskelua ja tyhjän nauramista, ihmisiin piirtelyä ja nollailua. Käytiin
katsomassa Hävitystä. Vaikka bändi on kehittynyt ja parantanut koko ajan, siinä
on ehkä vielä jotain sellaista, joka itselle hiertää. Ehkä meidän
melodiatajumme eivät täysin kohtaa. Ostin 7”n kuitenkin, koska ne ovat
olemassakin mielestäni siistejä, vaikka niiden kuuntelu on monien mielestä
perseestä. Kyselin Famine Yearinkin seiskan perään, ja sain kuulla että niitä
voisi saada Mustasta Pispalasta Tampereelta. Vielä tässä vaiheessa
suunnitelmani oli mennä maanantaina takaisin Lahteen, olin varannut budjettini
ja kaiken sen mukaan. Mutta ajatus Tampereen visiitistä heräsi. Tästä eksyimme
sekalaisen seurueen kanssa puistoon, seurue määräytyi lähinnä sen mukaan,
keillä ei ollut rahaa mennä baariin. Pääsin Essin ja Spawn From Deceitin
laulajan Roopen kanssa Kokkolalaiselle kaverille, jonka tehtävänä oli pitää
jonkun kämppää pystyssä. Sinne mentiin sitten fiilistelemään ja kuuntelemaan
räksyttäviä undulaatteja. Otin kuvan oululaisesta lähiöstä kello 2.51. Ei ole
Lahdessa päivälläkään noin valoisaa.
 |
Oululainen lähiö klo 2.51 |
 |
Heteron näköset pojat kantaa heteron näköstä laukkua. |
- Oulu
Heräilin undulaatteihin ja Mark Laneganiin, pesin hampaat,
ja lähdimme Lidliin ostamaan aamujuomisia, muilla kaljoja, minulla Laitelan
halpoja tölkkilimppareita ja kuuden jäätelön paketin. Roope ei vegehippinä
syönyt manteli-maito-lisäainejäätelöä, joten annoin siitä Essille yhden ja
jaoin loput ohikulkijoille, katusoittajille ja mummoille. Menin Ketulle
katselemaan ihmisten aamunollailua, heiluttiin taas vähän pihalla ja mentiin
katsomaan Famine Yearia. Setti ei ollut kai kauehan pitkä, ja kun oltiin vähän
myöhässä, sain juosta vähän edellä ja raahautua viimeisten voimieni rippeillä
läpi paikallaan pönöttävien ihmisten, kunnes vastassani oli Peten karvainen
naama, joka huusi juuri sopivasti Et Kuule Niitä Enää-biisin sanat ”NYT
SAMMUU LIEKKI SAMMUMATON!” Pääsin
ilmeisesti myös Kalevan jutun kuvaan, ainakin nettiin jos en lehteen. Death
Toll 80k soitti hyvän keikan, vaikka darraisille ystävilleni jatkuva
kiertäminen ja vinkuminen oli liikaa. Ei siellä hapettomassa tilassa itsekään
enää jaksanut kauheasti riehua, mutta tuo toimi sopivan hypnoottisena
päänjumauttajana. Jos joku tahtoo tietää, oliko Murheenlaakso hyvä, kannattaa
varmaan lukea tuo
Kalevan juttu, siellä oli ihan riittävästi selitystä siitä.
Illan hölmöilyt pitivät sisällään lukuisia painiotteluita, kivesten tunkemista
Punaisen Ristin tädiltä saatuihin kondomeihin (on muuten yllättävän vaikeaa),
haavojen puhdistelua ja muuta perusfestarihölmöilyä. Loppuillasta istukseltiin
Kuusisaaressa, ja törmättiin mystiseen Aksu-Setään, joka haukkui kaikki hipit
lyttyyn perus-oululaisessa hengessä. En ole hetkeen nauranut niin paljon.
 |
absolutisti taas nii vitu päissää. |
- Oulu-Kokkola
Tämä päivä oli kaikenmaailman jäähyväisiä, ja omalta
kohdaltani ihme juupas-eipäs-minne-mä-meen ämpyilyä. Päätin sitten kuitenkin
lähteä Eetu Keskitalon (Oikeastihan sen sukunimi on ihan toinen, mutta kaikessa
sen tekemisessä on mielestäni hauskaa Joose Keskitalomaista maailman paloa)
kämpille viettämään reissun ensimmäistä virallista darrailtaa. Matkalla
pysähdyttiin kuselle tien poskeen, ja löydettiin yliajettu lokki, jolle
pidettiin pieni hartaus, pojat seisoivat hiljaa ja soitin sille vähän
huuliharppua viimeiselle matkalle. Telkasta tuli illalla minun ja Eetun
(veljeni siis) lapsuudessa merkittävästi mukana ollut Steven Seagal pätkä Mark
Of Death, josta on ehkä jäänyt myös meikäläisen pakkomielle voodoohon, kun sitä
tarkemmin miettii. Hieno leffa.
- Kokkola- Tampere- Riihimäki-Kouvola-Mikkeli-Ristiina-Pertunmaa
Aamusella siirryin Roopen
huomaan, näistä päivistä olen kertonut ihan riittävästi jo aiemmin, joten
lienee järkevintä hypätä eteenpäin, lukekaa taaksepäin jos kiinnostaa... Näiltä päiviltä kuvia ja piirrustuksia tässä kans.
 |
Tampereella laitoin raksan narulle kyltin "Ethän koske näyttelyesineisiin!" |
 |
Jalkala |
 |
Tervahauta |
| |  |
Piirtelin paperiin |
| Kunnes se loppui kesken |
|
|
|
|
|
 |
Tampereella junaa odotellessa piirrusteltu, Roope uhkas ottavansa tatuoinniksi. |
 |
Piisami-invaasio |
 |
Liikaa niveliä |
13. Lahteeeeeeen
Pääsin kotiin, ja yllätin
Läski-Jaskan nukkumasta sängystäni. Mikäpä siinä, tottakai meikäläisen
valaisevan ja kertakaikkisen ihmeellisen persoonan poissaollessa täytyy
rakentaa jotain korvikkeita tilalle. En usko itsekään. Heti kotiin päästyäni
iskin Famine Yearin seiskan soimaan ja olen tänään kuunnellut sen ehkä 20
kertaa läpi. Se on aivan saatanan hyvä! Tuollaista rompetta ei synny
vahingossa. Tervetuloa Tilastoihin-biisin intro on mahdollisesti maailman
raskain ja siistein asia! Tuo levy on yksin jo kaikkien niiden kilometrien,
vittuilevien junien ja hukkuneen rahan arvoinen, ostakaa se, jos teiltä löytyy
levysoitin kotoa! Hophop!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti