lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kun anarkismi menee vituiksi..

Auroran ampumishommat ovat mielestäni taas yksi melko selkeä osoitus amerikkalaisuuden (ja siinä samalla muiden idioottien, eikä tietystikään kaikki amerikkalaiset todellakaan ole tyhmiä ja jaadijaadijaa) perusongelmasta. Siitä, että he eivät tajua maailman vitsiä, he eivät osaa nauraa itselleen, eivätkä he tajua vittuakaan anarkiasta. Jos tuo ampuja kuvitteli larppaavansa Jokeria menemällä elokuvateatteriin ampumaan ihmisiä, joilla jokaisella oli oma elämä, omat toiveet ja haaveet tulevaisuudesta, hän oli juurikin niin kujalla, kuin kaikki ajattelivat. Totta kai hän nyt henkiin jäätyään saattaa valua jotain Breivik-tason soopaa maailman parantamisesta ja pelastamisesta ihmisiä vähentämällä, mutta silloin hän olisi voinut pukeutua mieluummin vaikka Pentti Linkolaksi ja kulkea elokuvateatterissa halko kädessä nuijimassa porukkaa hengiltä.

Se, mikä hänellä nimenomaan meni ohi tuossa elokuvassa, oli Jokerin merkitys anarkiana, kaaosta luovana muutoksen tuojana ja vapauttajana. Hän oli se persoona, joka Tyler Durden oli Fight Clubissa, hyvän ja pahan ulkopuolelle jäävä hahmo, joka pakottaa päähenkilön ja sankarin kyseenalaistamaan omia toimintamallejaan ja pohtimaan sitä, mihin asti "hyvä" voi toimia pahalla tavalla. Monet toki luulevat Heath Ledgerin olleen se jumalallinen, viimeisiä roolejaan tekevä Jim Morrison, mutta todellisuudessa tuo hahmo on ikivanha, eikä sitä voi ryssiä. Se oli Tyler Durden, se oli norjalaisten Loki, se oli Raamatun Käärme. Näiden hahmojen tarkoitus on saada ihmiset heräämään omaan ainutlaatuiseen elämäänsä, ehkä säikäyttämällä, mutta ei tappamalla ketään. Jokerikin pitää elokuvassa hyvinkin alleviivaavan puheen siitä, miten paljon on saavuttanut tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Siinä on mielestäni yksi anarkian vapautta koskevia keskeisiä "teesejä", elämän kauneuden tajuaminen. Jos et koskaan herää elämään omaa elämääsi, kuolet sieluttomana, ja vaikutuksesi maailmaan oli suunnilleen sama, kuin yhden tallatun muurahaisen. Anarkismi saattaa näyttää kaaokselta ja asioiden räjäyttelyltä, ja sitähän se osaltaan onkin. Vakiintuneiden kaavojen ja asenteiden tuhoamista ja kyseenalaistamista. Omista sisäisistä vankiloista vapautumista.

Tällaiset vähänkin ajatustyötä vaativat kokonaisuudet vain menevät henkisesti laiskoilta amerikkalaisilta heittämällä ohi. Sama kävi aikanaan Life Of Brianin jenkkilän levityksen kanssa, oikeassakin olleet ihmiset olivat oikeassa vääristä syistä. He näkevät vain räjähtäviä taloja ja pyssyjä, saavat siitä erektion, ja jotain tällaista tapahtuu.  Eniten vitutti kuunnella, kun gangstailuun taipuvaiset tutut alkoivat eilen fiilistellä tätä "vitun kipeetä meininkiä", tajuamatta siitä juuri muuta kuin sen, että joku oli mennyt tykkien kanssa leffateatteriin ja vittu blau! blau! blau! Tällaiset ihmiset, ja etenkin ihmishenkiä riistävät leffateatterissa räimijät ovat juuri niitä, jotka pitäisi oikeasti herättää väkisin omaan ihmisyyteensä. Koska he ovat niitä, jotka ajattelemattomuuttaan kylvävät ongelmia ja pahoinvointia kaikkien ympärillä olevien ihmisten elämään. Loisia, joiden itsekeskeinen toiminta on helposti väärin tulkittavissa anarkiaksi, mutta on oikeastaan vain narsismia ja laiskuutta yhdistettynä tyhmyyteen ja usein päihteiden väärinkäyttöön.

Toki tässä vaiheessa on taas syytä alleviivata kaiken tämän olevan vain minun henkilökohtainen näkemykseni anarkiasta ja ihmisyydestä, koska joku bätmäniä ja jokeria googlannut kuitenkin tulee tänne asiasta itkemään, ellei sitä erikseen tee selväksi. En vain oikeastaan näe mitään yhteyttä ihmisten tarkoituksettoman lahtaamisen ja anarkismin välillä. Toki läpi historian on ollut väkivaltaisesti toimivia anarkistiryhmiä, joiden sanotaan vaikuttaneen vähän kaikkeen, mutta näissäkin tapauksissa kyse on ollut siitä, että mahdollisimman pienillä teoilla voitaisiin saada aikaan mahdollisimman isoja muutoksia. On eri asia polttaa jonkun talo, kuin tappaa talon isäntä. Tuhkasta nousee kuitenkin aina uuden alun verso, ruumiista tulee vain multaa ja matoja.

2 kommenttia:

  1. Nämä ampujat ovat lähes järjestään nuoria miehiä, jotka ovat siinä iässä, missä viimeistään alkaa valjeta muutamia karuja tosiasioita elämästä massayhteiskunnassa. On suoriuduttava yksilönä todellisuudessa, joka kutistaa yksilön elämän mitättömäksi. Päätä vääntävä ristiriita. Skitsofrenia puhkeaa lähes aina sen ikäisille ihmisille. Sattumaa?

    VastaaPoista
  2. nimenomaan. Jotkut niistä ihmisistä, joiden odotukset eivät kohdanneetkaan todellisuuden tarjoileman elämän kanssa, tahtovat pitää kiinni siitä omasta "tulevaisuudestaan" ja merkityksestään kynsin ja hampain. Siksikin tuossa iässä näitä nuoria vihaisia miehiä on helppo houkutella kaikenlaisten ryhmäyttävien vastaliikkeiden leipiin, kuten nyt esim. skineiksi tai jonnekin Bandidoksen talleille hangaroundeiksi. He tuntevat saavansa vertaistukea sopeutumattomuuteensa. Sitten on taas näitä yksinäisiä susia, joille se lauma-ajattelu ei toimi, mutta tarve vertaistuelle olisi suunnilleen sama.

    VastaaPoista