tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kehitys kehittyy, järki laahaa perässä.

Esko Valtaoja esitti tuossa kirjassaan (tosin 11 vuotta vanhassa) väitteen, että hyvinvointi ja rauhantahtoisuus kasvaa teknologian ja yltäkylläisyyyden myötä, koska ihminen on pohjimmiltaan mukavuuteen pyrkivä eläin. Tästä syystä Suomessa ei ole niin väkivaltaista kuin Ruandassa, kun ei ole niin montaa syytä lähteä tappamaan porukkaa ulos. Olen tästä osaltaan vähän samaa ja vähän eri mieltä. Se on niin kaksipiippuinen juttu, riippuen vähän miltä kannalta asiaa katsoo. Jos vaikka verrataan väkivaltaista Ruandaa kaoottiseen Liberiaan, niin voidaan sanoa, että väite pitää paikkansa. Ruanda on rauhallisempi, ja käsittääkseni siellä sentään on sähköt? Siinä suhteessa teknologinen kehitys näyttää toki tuovan hyvinvointia. Mutta etenkin viimevuosina tässä yltäkylläisyyden lintukodossa on ylletty mitä brutaalempeihin ja väkivaltaisempiin perhesurmiin ja naapurin teurastuksiin. Vaikka valtaosa ihmisistä voi hyvin, ja yleinen vellonta tyyntyy, ovat ne yksittäiset ylilyönnit aina vain suuremmassa kontrastissa tähän hyvinvointiin nähden.

Uskoisin yhden syyn tähän olevan juuri teknologia. Jos minä jo olen välillä hämmentynyt siitä, miten helvetin paljon koko maailma on minun elinaikanani muuttunut, voin vain kuvitella miten hukassa jonkun oikean aikuisen täytyy välillä olla. Minä kuuntelin lapsuudessani suhisevia C-kasetteja, en edes haaveillut internetistä, ja vielä yläasteellakin sain nauhoittaa kaikki iltakymmenen jälkeen tulevat ohjelmat VHSille, kuunnella sitä laitteen surinaa ja raksutusta ja jos kasetti loppui kesken, kiroilla kun se lähti kovaan ääneen kelaamaan nauhaa täysillä alkuun. Ei tämä nyt välttämättä ole kenellekään mitään uutta, mutta uskon olevani suunnilleen viimeinen sukupolvi, joka tuon analogisen maailman sellaisenaan koki. Ja nimenomaan tässä on ongelma. Vaikka teknologinen kehitys on helvetin hieno asia, koko ajan tehokkaammin ja voimakkaammin kehittyvää, me olemme vain ihmisiä, ja meidän aivomme eivät oikein kykene seuraamaan sen perässä. Olemme tulleet teknologisen kehityksen myötä entistä mukavuudenhaluisemmiksi, ja unohtaneet evoluution ja selviytymisen tärkeimmän taidon: sopeutumisen. Ja jos emme sopeudu tähän muutokseen, näemme sen vain aaltona, joka pyyhkäisee meidän ohitsemme ja vie meiltä duunin ja elämän. Se voi tehdä pahan tempun kenen hyvänsä päänupille.

Yksi suuresti muuttunut osa-alue on työ. Ei tarvitse mennä kauas taaksepäin, kun tehtailla ja verstailla tehtiin kaikki työt käsin. Lyhyessä ajassa se kaikki on vaihtunut koneiden vahtimiseen. Vaikka työ ei ole fyysisesti raskasta ja kuluttavaa, se voi tuntua monesta ihmisestä alentavalta. Siinä sinä kaiket päivät istut ja vahdit konetta, joka tekee kaiken sen minkä osasit tehdä paljon paremmin, nopeammin ja tehokkaammin tuottavuuden nimissä.  Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mm. Cut To Fitin Working Class Zeron kohdalla (pääsinkö edes niin pitkälle vielä?) ja varmasti hyvin monta kertaa aiemminkin. Työ on tässä yhteiskunnassa suhteellisen (tai suhteettoman) suuri osa ihmisen elämää, ja jos se Kataisesta on kiinni, se tulee olemaan sitä vielä seuraavat tuhat vuotta. Eikä siinä sinällään mitään, jos ihminen siitä työstä löytää omalle olemassaololleen tarkoituksen, tai kasvaa sen myötä paremmaksi ihmiseksi. Mutta tästä seuraa myös se syyllistäminen kaikkia niitä kohtaan, jotka tahtoisivat etsiä itselleen sellaisen työn, jossa voisi oikeasti tehdä parhaansa ja olla yhteiskunnalle enemmän hyödyksi. Monilla työpaikoilla on töissä sellaisia ihmisiä, joita ei kiinnosta hevon vittua olla töissä. Saan kuunnella valitusta siitä joka päivä. Eikö kaikkien kannalta olisi parempi, että nämäkin ihmiset olisivat sellaisissa töissä, jossa he pääsevät tekemään parasta mahdollista jälkeä, sen sijaan että kusevat kaikki hommat lennosta?

Valtaoja uskoi, että jos kohtaamme korkeampaa älyä, se on nimenomaan rauhallista, koska sen teknologiakin on kehittyneempää kuin meidän. He saavat meidät näyttämään Ruandalta. Luultavasti ihan todennäköinen skenario, koska luultavasti korkeampi äly on kehittyneempään teknologiaansakin hiukan paremmin sopeutunutta, kun me taas pitelemme kaksin käsin kiinni pysyäksemme edes tämän yksinkertaisen kuormavankkurin perässä.

1 kommentti: