torstai 19. heinäkuuta 2012

kaikkee paskaa.

Kyllä taas grindibisnes kannattaa, kun rahattomana ja nälkäisenä muistin, että Levykauppa Xässä oli levyjä tilittämättä. Kävin sitten hakemassa Fire Workseista rahat pois, ja ruhtinaallisen 25 euron kanssa menin kauppaan. Nälkäisenä. Tietysti joku älykäs tai köyhä (useimmiten nämä kulkevat myös käsikädessä) oppilas voi huomata, että nälkäisenä kauppaan meneminen on usein iso virhe. Niin tälläkin kertaa, ostokset maksoivat heti 22 euroa, ostin leipää, juustoa, oikein kinkkuakin, purkin maitoa, paketin kahvia, mehua, yhden pakastepizzan päivän suureksi ateriaksi.. Ja tietysti unohdin kissanruoan, eli kaupassa on kuitenkin käytävä tänään vielä uudestaan. Eipä se onneksi ihan heti ole loppumassa, mutta sitäkin ostaa mieluummin silloin kun on rahaa.

Kotiin kävellessäni edellä käveli joku tyttö paljain jaloin. Teki mieli pysäyttää hänet ja kysyä, onko hän tietoinen siitä, että kävelee nyt Lahdessa paljain jaloin. Missä tahansa muussa kaupungissa ehkä Helsinkiä ja Tamperetta lukuunottamatta se on vielä mahdollista ja ihan mukavaakin touhua, mutta Lahdessa dokaavat ihmiset ovat ehkä kovimpia roskaamaan ja rikkomaan tuoppejaan ja pullojaan kaduille. Jokainen juhlapäivä täällä on aina yhtä lasimerta, joka ritisee kivasti kengän pohjassa, ja arkenakin täällä tuntuu olevan harvinaisen paljon kaikeka ärsyttävää paskaa kaduilla. Mm. minä, jos satun käymään pihalla. Voisihan siellä käydä kitaran kanssa pyörähtämässä jossain välissä, nauhoittelemassa vaikka jotain.

Laitoin pitkästä aikaa soimaan Kyussin Welcome To Sky Valleyn, mikä taitaa monelta osin olla itselleni ehkä ultimaattisin kesälevy mitä voi olla. Lämmin fuzz-pörinä tuo auringon paisteeseen ja etenkin iltoihin aivan oman fiiliksensä, ja taivaita katsellessa voi sitten pimeällä kuunnella Space Cadetia ja matkustaa jonnekin helvetin kauas tältä planeetalta. Mielikuvituksen ei tarvitse pysähtyä valon nopeuteen. Se pääsee paljon nopeammin, kauemmas, ja mikä parasta, voi olla parissakin paikassa samaan aikaan. Ihmismieli on niin järjettömän tehokas ja vahva asia. Saisipa sen itse kanavoitua joskus riittävän hyvin myös ulospäin teille muille. Tuntuu että vaikka kuinka yrittää, ei nämä ajatukset silti välity mitenkään kauhean älykkäinä ulospäin. Tai ainakin ne jäävät kymmeneen prosenttiin siitä, mikä täällä pään sisällä oikein myllertää. Tietyllä tapaa tämä kirjoittaminenkin on jo muodostunut jonkinlaiseksi vankilaksi. Kyllähän tätä on vähän päälle vuodessa jo 665 tekstiä näköjään jaksanutkin. Seuraavan sisällön on pakko olla jotain saatanallista ja synkkää. Tai HEWIÄ.

Pitäisikö kirjoittamisenkin kohdalla alkaa taas kyseenalaistamaan itseään? Pitäisi. En vieläkään tee tätä vain siksi, että haluan lässyttää jotain. Jokaisella tekstillä on oma paikkansa ja merkityksensä tajunnanvirrassa, ne ovat kuin yksittäisiä aivosoluja. Samoin kuin ajattelen ihmiskunnasta, ajattelen myös tästä tekemisestä. Vaikka jokaisella yksittäisellä solulla ei näytä olevan väliä, se voi kuitenkin olla kasvattamassa tai linkittämässä jotakin tärkeämpää asiaa jossain toisessa solussa. Kai selitin joskus tämän käsitykseni ihmiskunnasta? Tietyille ihmisille ainakin. Ihmiskeskeinen humanismi ei oikein kykene näkemään maailmaa ja ihmisenkään arvoa sen koko laajuudessa, kun se keskittyy vain ja ainoastaan pällistelemään sitä ihmisen konkreettista muotoa ja paikkaa maailmassa. Mutta samaan tapaan kuin ihmisessäkin on soluja, jotka eivät ole tietoisia omasta toiminnastaan, tai edes olemassaolostaan, meilläkin on maailma täynnä elämää, joka toimii samoin. Ihmiset ovat sitten korkeintaankin aivosoluja, päällisin puolin kaikki aivan samanlaisia, kaikki eritavalla yhteyksissä toisiin hermosoluihin. Jotkut hermosolut eivät saa aikaan mitään, mutta niiden kautta viesti, elämä, kulkee eteenpäin johonkin toiseen soluun, joka laittaa liikkeelle jonkin monimutkaisemman ajatusketjun.

Tästä syystä ihmisen ei pitäisi katsella asemaansa minkään uskonnon tai tieteen pyhissä teksteissä asetetun aseman mukaan, vaan kaiken sen kautta, mitä me olemme saaneet kollektiivisesti aikaan maailman historian aikana. Meillä on uskonnot ja tieteet, taiteet ja filosofia, kaikki se on ihmiskunnan olemassaolon tarkoitus, aistia maailmaa ja kanavoida sitä muille sen lyhyen aikaa, mitä täällä sattuu olemaan havaitsemiskykyistä elämää. Mielestäni se on aivan näin yksinkertaista. Asiasta voidaan toki väitellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti